ISÄÄ ETSIMÄSSÄ (24.9.2015)

Rovaniemeläinen Janne Kallonen ojentaa tv-studion takahuoneessa Ateenassa vanhan mustavalkoisen valokuvan ja sen perään iloisenvärisen pahvikortin. Valokuvassa on Jannen kreikkalainen isä ja värikäs kortti on kreikkalaiselle ukille, Jannen omilta lapsilta Suomesta. Jannea jännittää, suuta kuivaa. Tunteita on vaikea kuvailla sanoin ja se on ymmärrettävää mieheltä, joka odottaa 39-vuotiaana tapaavansa isänsä ensimmäistä kertaa. Mutta mennään ajassa reilusti taaksepäin.

Isänpäiväkortit

Janne sai seitsemänvuotiaana kuulla, että hänellä on kreikkalainen isä. Jossain. Miehen mallia Jannella riitti kuitenkin huolehtivaisesta suomalaisesta ukista. Isättömyydessä oli ikävää lähinnä marraskuinen isänpäiväkortin teko. Jannen korteilla ei ollut saajaa. Hän toivoi ettei näin olisi. Halu saada lisää tietoja nosti päätä Jannen ollessa viidentoista. Tuumasta toimeen kesti vielä silti 24 vuotta. Nyt Jannella oli jo Suomessa vaimo ja kolme tytärtä.

– Lähdin konkreettisesti etsimään isää perheeni ja hyvän ystävämme painostuksesta. Ja siksi, että ajattelin isän alkavan olla jo sen ikäinen, että nyt voi olla korkea aika yrittää.

– Tiesin isästä nimen ja että hän on Suomessa käynyt merimies. Vasta aikuisena ymmärsin, että olin kaivannut isää elämäni tärkeisiin hetkiin. Hääpäivään ja lasten syntymään.

Netti-idea

Janne päätti löytää isän.

– Laitoin Facebookiin isän sukunimen ja saman sukunimen henkilö vastasi ja kehotti ottamaan yhteyttä kadonneita sukulaisia etsivään kreikkalaiseen Pame paketo- tv-ohjelmaan.

Mutta millä kielellä? Janne puhui vain suomea. Apuun tuli englantia puhuva rovaniemeläinen perhetuttu, joka vastasi koko kirjeenvaihdosta Kreikkaan tv-kanavan tartuttua Jannen tapaukseen.

– Etsintä kesti kaksi vuotta. Ehdimme jo luopua toivosta, kunnes saimme Pame paketosta sähköpostia, että onko passi voimassa, nyt olisi uutisia ja lentolippu tilattu.

Kykenemättä sen kummemmin vielä sisäistämään viestin merkitystä Janne paineli passitoimistoon ja osti kirjakaupasta auttavaa kommunikointia varten elektronisen kääntäjän. Sitten oli kirjoitettava tulkin välityksellä, tv-ohjelman pyynnöstä isänpäiväkortti tuntemattomalle isälle. Kortti oli määrä luovuttaa lähetyksessä ”pakettina” seinän takana odottavalle vastapuolelle. Matkatavaroihin Janne pakkasi myös valokuvia perheestään ja tyttärien kortin vihdoin löytyneelle ukille.

Joulupukin nuttu

Lokakuun kolmannella viikolla Rovaniemellä satelee kymmenessä pakkasasteessa lunta, kun Janne astuu lentokoneesta Ateenan 25 lämpöasteeseen. Hän on ollut Kreikassa vain nuorukaisena lomareissulla Kosilla. Hotellissa, ennen tulevaa Pame paketo-lähetystä Jannen on vaikea uskoa, että samaan aikaan seuraavana iltana hänellä olisi isä. Ei mikään pikkuasia.

Ohjelman nauhoituksen lähestyessä perhoset pyrkivät ulos vatsasta. Yleisön, saati kameroiden edessä esiintyminen ei ole Jannen juttuja. Tv-henkilökunta huomaa Rovaniemen pojan jännityksen ja vie huomion hetkeksi muualle. Panathinaikos-joukkuetta kannattava ohjaaja kyselee vieraalta, kuuluuko oikeaoppisella joulupukilla olla punaiset vai vihreät tamineet. Vihreät ne olla pitää, ohjaaja toteaa ja työntää esiintyjän ja tämän tulkin estradille. Jannella ajatus on kaikkea muuta kuin joulupukissa.

Surua ja iloa

Jo kohta ohjelman juontaja joutuu murskaamaan Jannen unelman. Hänen isänsä on kuollut kahdeksan vuotta sitten. Tyly uutinen on pudottaa Jannen penkiltä. Hän katsoo kyynelsilmin monitorille suurennettua, hämmästyttävästi itseään muistuttavaa isän valokuvaa. Matkan pahin vaihtoehto on toteutunut..

Ei sittenkään, juontaja ilahduttaa. Janne saa kuin saakin perheen! Seinän takana on odottamassa kaksi sisarpuolta isän kreikkalaisesta avioliitosta ja katsomossa istuu kaksi isän siskoa eli Jannen tätiä. Ilo palaa yllättyneen Jannen silmiin kun siskot kiirehtivät halaamaan veljeään – isän kloonia. Eivätkä yhtäläisyydet rajoitu ulkonäköön.

Laivamekaanikko isäki9n oli pitänyt käsillä tekemisestä kuten automekaanikko poikansa. Isäkin oli hyvä perheenpää. Niin kuin Janne omassa elämässään.

Neljässä päivässä perheeksi

Tunteiden ensimyräkän hiivuttua siskot ja tädit kaappaavat uuden sukulaisen studiolta matkaansa. Rohkea Janne päätyy neljäksi päiväksi ennen paluulentoa Pireukseen, nuoremman siskon kotiin. Käy ilmi, että vanhemmalla siskolla on kolme tytärtä, aivan kuin Jannella. Koko perhekunta on kreikkalaisittain sukurakasta. Siskonlapset, tädit, sedät ja serkut asuvat muutaman korttelin säteellä ja kaikki ovat kiinnostuneita suomalaisesta tulijasta. Varrasjuhlat järjestetään heti. Osapuolet opettelevat tuntemaan toisiaan muutamilla englannin sanoilla, googlettamalla mutta myös käsimerkein ja hyvin menee. Niin hyvin, että seuraava tapaaminen sovitaan kesäksi suvun juurille ja isän haudalle Kefaloniaan.

– Isän poismeno oli tietenkin surullista, mutta kaikille asioille ei vain voi mitään. Oli sentään mahtavaa saada pari siskoa ja tätiä elämääni, Rovaniemelle palannut Janne kuvailee ja laskee päiviä jälleennäkemiseen. Yllättäen tapaaminen järjestyykin jo ennen kesää, Rovaniemellä. Kiitos Jannen ystävien Kreikan siskot saavat lahjaksi lentoliput Suomen talveen. Ja siitä eteenpäin – kesään asti – Kreikan ikävän lievittämisestä huolehtivat Napapirin Kreikan ystävät Jannen kotikonnuilla.

Teksti: Sara Saure, ΚΑΣΚΑΣ-lehti