AIRIN MATKASSA 2004

Jokainen meistä tietää miten helppoa on piipahtaa Kreikassa valmismatkoilla. Lomakuvastosta vain valitset mieleisen kohteen ja perillä oppaat hoitavat sinut hotelliin, Ranta on lähellä ja kauppa nurkan takana. Yleensä kaikki toimii vaivattomasti. Parhaat matkat ovat suunnittelemattomia, laiva on lähdössä jonnekin, hyppäät kyytiin ja löydät itsesi ties mistä. Niin pientä kylää ei olekaan ettei yösijaa löytyisi. Kreikan kielen alkeiden opettelu kannattaa. Ensin pitää olla unelma ja uskoa siihen sitten vain hippusen rohkeutta toteuttaa se.

Päätin toteuttaa taas haaveeni ja ostin vain lennot Kosille ja takaisin, sieltä laivalla saarelta toiselle. Halusin käydä ainakin Lipsin saarella ja saariahan Aigean meressä riittää. Sopiva varustus, hyvä kunto, tervettä järkeä, ripaus seikkailunhalua ja hyvää tuulta – kas siinä on oivallinen resepti ja salaisuus. Matkan onnistuminen on kiinni omasta itsestä ja suhtautumisesta asioihin.

3.9. PERJANTAI

Kone laskeutui Kosin kentälle ja vastaan tulvahti lämmin yötuuli. Otin taksin ja saavuin Mastiharin pieneen satamaan vähän ennen puoltayötä. Laiva oli jo satamassa ja odotteli lähtöä. Istuin tutussa tavernassa ja nautin tummasta, lämpimästä illasta. Laiva saapui Kalymnokselle 2.30. Vedin väsyneenä laukkuani kohti satamassa olevaa hotellia, josta näkyi valoa. Hotelli Aristos osoittautui vaatimattomaksi reppumatkalaisten suosimaksi paikaksi. Sain kattohuoneen aivan ylhäältä ullakolta. Huoneessa oli 7 vuodetta ja pyykkinarut katossa, mutta ihana näköala satamaan. Valinta vuoteista ei tuottanut vaikeutta, otin ensimmäisen ja nukahdin heti.

4.9. LAUANTAI

Aamun valjetessa tuijotin katossa roikkuvia pyykkinaruja ja kuutta tyhjää vuodetta; nauratti – hauska kämppä. Väsymys oli tipotiessään ja odotin mielenkiinnolla alkavaa päivää.

Nautiskelin satamassa maittavan aamiaisen ja lähdin etsimään tanssiryhmäläisiä jotka olin tavannut talvella Suomessa. osoitteet mukanani menin valokuvaliikkeeseen, jossa työskenteli Mihalis. Hän kertoi ryhmän jäsenistä, Anna oli sairaalassa ja Manolis Ateenassa. Jorgos piti ravintolaa aivan sataman lähellä. Terveisiä heille, ehkä tapaamme paluumatkalla. Ostin lipun Lipsille 14.30 lähtevään laivaan. Kun palasin majapaikkaani ja halusin maksaa yöpymiseni (20 e) isäntä ei voinut ymmärtää lähtöäni. Tarjosi parempaa huonetta eikä suostunut ottamaan rahaa ennen kuin näytin laivalippuni (luuli että vaihdan hotellia).

Laiva saapui Lipsille noin puoli viiden maissa. Satamassa oli kaksi naista tarjoamassa huonetta, mutta ohitin heidät kun näin kyltin BALINI. Olin katsonut netistä tietoa tästä pensionaatista, siis sinne. Balini sijaitsee aivan satamassa. Sain siistin, ilmastoidun huoneen 20 e yö ja kutsun kahville. Niko on kalastaja ja vaimo Anna pitää pensionaattia. Niko puhdisti viinirypäleitä marmeladia varten ja me Annan kanssa joimme kahvit.

Lipsi on pieni rauhallinen saari, noin 700 vakituista asukasta ja 42 kirkkoa. Saaren voi kävellä päästä päähän ja siellä on hienoja uimarantoja, edullisia tavernoita ja pikku kauppoja. Rakennustyyli eroaa Pohjois-Aigean meren saarista, sinivalkoisia tasakattoisia taloja.

Loman ensimmäinen uintikerta tuntuu aina yhtä hienolta ja sitten suihkuun ja lepäämään. Levättyäni lähdin tutustumaan kaupunkiin ja ihmettelin ampumista ja kovaa pauketta läheisen kirkon pihalta. Kirkossa oli vihkitoimitus ja paukuttelu johtui häistä. Pian hääväki siirtyi läheiseen tavernaan ja sain kutsun tulla mukaan. Häätanssin jälkeen alkoi perinteinen kreikkalainen meno. Orkesteri soitti ilman taukoja ja tanssiletkassa oli kymmeniä häävieraita. Lähdin nukkumaan kahden maissa, mutta juhlinta jatkui aamuun asti.

5.9. SUNNUNTAI

Olin nukkunut hyvin, kiitos rauhallisen ja ilmastoidun huoneen. Aamu valkeni tuulisena ja pilvisenä, mutta kun lähdin kävelemään, aurinko lämmitti jo mukavasti. Ohitin pari rantapoukamaa ja tuli pienelle kirkolle. Siellä tapasin aasinajajan koirineen, muita ihmisiä ei näkynyt; vain meri ja tuulen äänet. Päätin jatkaa vielä Blatis Giolos rannalle, joka on noin tunnin kävelymatkan päässä. Matkalla ei ollut asutusta, seutu näytti hyvin siistiltä. Rannalla ei ollut ketään kunnes eräs kreikkalaisperhe tuli aivan viereeni. Kuulumiset piti heti vaihtaa ja perhesuhteet selvittää. Kävelin takaisin ja uin vielä lähirannalla joka on ihana, matala hiekkaranta. Illalla söin yläkylässä, paikassa oli vain kreikkalaisia perheitä. Saganaki oli erittäin hyvää. Kun palasin, Anna kutsui minua syömään kalaa, mutta olin niin kylläinen, etten jaksanut syödä mitään.

Matka sujui voimakkaassa tuulessa ja meri myrskysi kovasti. Agathonissi sijaitsee hyvin lähellä Turkin rannikkoa ja asukkaita saarella on noin 150. Saaren ”pääkaupunki” Megalo Horio on kilometrin rankan kapuamisen päässä rannasta. Lähellä on myös Mikro Horio – ystävällisiä vanhoja mummoja ja pappoja jotka istuskelivat pihoilla ja kutsuivat kahville. Läheisellä kirkolla oli remontti, miehet kärräsivät sementtiä 30 asteen kuumuudessa. Laskeuduin satamaan ja tapasin kreikkalaisen naisen joka tuli uimasta. Kyselin häneltä kauppaa että voisin ostaa kartan ja kortteja. Kauppa oli auki vasta illalla; no se siitä. On niin hiljaista, meren aaltojen laulu vain kuuluu hiljaisena musiikkina, tämä on sitä etsimääni Kreikkaa. Tämä lämpö ja hiljaisuus on ihanaa – ei huolta huomisesta.

Nautin rantatavernassa maittavan aterian ja sitten kävelin ja katselin kylää. Tapasin taas Hrisulan, naisen jolta olin kysellyt kauppaa ja kuinka ollakaan löysin itseni hänen kahvipöydästään. Hrisulan aviomies Stelios oli myös paikalla ja hän soitti satamapoliisille kysellen milloin Nisos Kalymnos tulee Samokselta. Ilta pimeni, Stelios soitti jälleen ja kertoi, ettei laiva tule tänä iltana koska on liian kova tuuli. Hrisula antoi minulle huoneen ja istuskelin heidän kanssaan kunnes väsymys voitti ja menin nukkumaan.

7.9. TIISTAI

Aamulla Stelios koputteli oveen ja kertoi että laiva lähtee kello 7.00 Samokselta. Join aamukahvit perheen kanssa ja odottelemaan laivan tuloa. Kävelin vielä sataman tuntumassa, tapasin vanhan papan joka keitteli ruokaa avotulella ja mummon joka suitsutteli ilmaan torjuen näin kaikkea pahaa ympäriltään. Idylli oli hyvin mieleenpainuva. Seurailin kylän asukkaita, turisteja ei minun lisäkseni ole kuin kaksi saksalaista tyttöä rinkkoineen. Tulivat samalla laivalla eilen ja häipyivät jonnekin rannalle. Satamassa on jokunen purjevene ja niissä kreikkalaisia nuoria jotka ovat vielä kesälomalla ja sukuloimassa täällä; hiljaista on.

Nisos Kalymnos tuli ja olin Lipsillä klo 17 aikoihin. Anna ja Nikos halailivat ja harmittelivat kun olin joutunut yöpymään ja oliko minulla lämpimiä vaatteita mukana. Suihkuun ja elämä tuntui taas kotoiselta. Anna tuli kutsumaan illalla syömään, kävimme viereisessä pienessä kirkossa jota Anna hoitaa. Sytytimme tuohukset ja muistelin läheisiäni kiitollisena. Ilta oli mahtava, meitä oli 14 henkeä pöydän ääressä. Nuoret japanilaiset poika ja tyttö, jotka asuivat naapureinani, oli myös kutsuttu. He ovat jo kolmatta kertaa Lipsillä ja huomenna lähtevät Kosille ja edelleen Ateenaan josta lentävät Tokioon. Perhe oli saanut myös sukulaisia Rhodokselta luokseen lomailemaan. Nikos on kalastaja ja me herkuttelimme tuoreella grillatulla mustekalalla. Ilta kului rattoisasti ruuan, viinin ja laulun merkeissä.

8.9. KESKIVIIKKO

Tuulinen aamu, uinnin ja aamiaisen jälkeen menin katsomaan laivan tuloa ja japanilaisten lähtöä. Tavallinen tarina, kun laiva saapui satamaan, kilpailtiin turisteista asunnon tarjonnassa. Koska sesonki on ohi, ei ole paljon turisteja ja tarjonta pensionaateista on hyvä. Ei tullut yhtään turistia Galiniin jossa on viisi huonetta ja vain minä asuin siellä.

Lähdin kävelemään kohti Chochlakouran rantaa. Ohitin pienen viininvalmistamon, omistaja on Dimitris Makrisi. Viinirypäleet kuivuivat pellolla muovin päällä; rypäleet olivat aivan mustia. Täällä on erikoisuutena musta viini ”mauro krasi”. Ranta oli kivinen enkä viihtynyt siellä kauankaan, pari turistia oli meressä uimassa. Kävelin takaisin ”omalle rannalle” aivan pensionaatin viereen, pehmeä hiekkapohja ja pitkälle, pitkälle matalaa.

Illalla vein kortteja postiin ja nautiskelin lämmöstä. En ole ihmisiä, jotka ulkomailla matkustaessaan kaipaavat koko ajan terveisiä Suomesta. En etsi käsiini suomalaisia lehtiä, kierrän kaukaa suomalaiset ruokapaikat ja suomea puhuvat sisäänheittäjät. Istahdin pieneen tavernaan ja tilasin retsinaa. Retsinan kylkiäisenä tuotiin lautanen jossa oli oliiveja, tomaatteja, kurkkua ja fetaa ja toisella lautasella kalapalleroita, lihapullia ja mustekalaa.

Menin väsyneenä nukkumaan, mutta vain vähäksi aikaa sillä alkoi kova myrsky. Tuuli heitteli parvekkeen tuoleja ja kaikkea muutakin se tempaisi mukaansa.

9.9. TORSTAI

Taas tuulista. Aamukävelystäni tuli yllättävän pitkä. Ylös vuorille toista kautta ja toista tietä takaisin, matka ehkä 8 km. Palattuani maistui aamiainen – ihanaa tuoremehua, hedelmiä, juustoa ja lämmintä leipää. Päätin ryhdistäytyä ja katsella vähän kreikan kielioppia! Anna tarjosi minulle taas ruokaa ja Popi (11 v) Annan ja Nikon tytär tarkasti kreikantehtäviäni, leppoisaa, lämmintä illanviettoa.

10.9. PERJANTAI

Aamulla alkoi taas tuulla. Aurinko paistoi, mutta tuuli viilensi ilman. Juttelin Annan kanssa ja lähdin sitten uimaan. Rannalla olo oli sietämätöntä koska tuuli lennätti hiekkaa silmiin ja joka paikkaan. Palattuani Popi toi taas minulle moussakaa, ei pääse nälkä yllättämään – ystävällistä. Lepäilin ja illalla lähdin vanhaan kaupunkiin. Koin yllätyksen, satamassa oli paljon ihmisiä ja kymmeniä purjeveneitä. Olin kuullut parina päivänä kun soittokunta harjoitteli ja nyt tiedän miksi! Aigeian meren REGATTA päättyy tänään Lipsille. Satamassa on esiintymislava ja katsomo, grillit kuumenevat ja valmistellaan ruokaa. Kymmenellä eurolla saat lasin käteen ja syödä ja juoda niin paljon kuin jaksat. Ohjelma alkaa musiikilla jota esittää busukiyhtye. Kansantanssiryhmä tanssii ja heillä on hyvin kauniit puvut. Pormestarin puhe ja papin siunaus, palkinnot purjehtijoille jaettiin ja soittokunta soittaa fanfaarit. Kaikki pääsevät tanssimaan ja ilta päättyy suureen ilotulitukseen. Vaikuttavaa!

11.9. LAUANTAI

Yö oli taas hyvin tuulinen. Kävin vanhan kaupungin kirjakaupassa koska olivat luvanneet tuoda pääsiäis- ja joulukortteja joita eilen kyselin. Turha reissu, kortteja ei ollut tullut. Vietin aikaa Annan parvekkeella ja odotin lippukioskin aukeavan. Ostin lipun laivaan joka menee Kalymnokselle. Kun laiva oli Pothiassa otin taksin ja ajoin Masurin kylään. Aion asua kylässä ja tavata Anastasiaa jos hän olisi siellä.

Anastasia olikin kotonaan eikä Ateenassa ja jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolista. Hänen perheeseensä kuuluu hyvin sairas äiti Marina ja kolme lasta – Dimitris, Janis ja Marina. Anastasian serkku Englannista oli myös siellä lomailemassa. Sain saman ”oman huoneen” kuin ennenkin ja asetuin taloksi. Huoneessa kaikki oli ihanasti rempallaan, mutta parveke merelle ja kun aurinko laski Telentoksen taakse ja kultaa meren se on kaunista.

Illalla menin tuttuun tavernaan ja halusin syödä paistettuja munakoisoja valkosipulitahnan kanssa ja niitä löytyi. Olin viikon kysellyt tätä herkkua enkä saanut, mutta täältä sitä aina saa. Hyviä, nam, kalioreksi!

12.9. SUNNUNTAI

Yön nukuin oikein hyvin, meri pauhasi huoneen alapuolella ja oli mukavan viileää. Kävelin kylän halki kalastajien satamaan minne he tuovat kalansaaliitaan rantaan. Neljän vuoden aikana tämäkin paikka on muuttunut. On tullut lisää pikkukauppoja ja paljon rakennettukin. Poikkesin taas kahville Masurin kafeteriaan ja olin ainut asiakas. Aurinko paistoi lämpimästi ja rupattelin isännän kanssa turistien puuttumisesta. Anastasia kutsui minut syömään ja katsomaan äitiään. Marinan kunto on huonontunut siitä kun viimeksi tavattiin, puhekykykin on mennyt. Katsellessani Anastasian arjen pyöristystä tämän perheen kanssa, ajattelin miten hän jaksaa. Söimme stifadoa ja lapset metelöivät kilpaa äidin heitä komennellessa. Ruokailun jälkeen olin lasten kanssa pihalla, mutta vaikea heitä oli pitää ryhmässä. Kaksoset Janis ja Marina 2 v yrittivät mennä maantielle ja Dimitris 4 v rantaan, ole siinä jokaisen perässä. Kävimme kaikki yhdessä uimassa ja huokaisin helpotuksesta kun ei mitään vahinkoa sattunut.

13.9. MAANANTAI

Meri on tyyntynyt eikä tuule, tulee kuuma päivä. Aamukävely EU-tietä (joksi sitä nimitämme) ylös ja toista alas. Ostin vähän mehuja ja hedelmiä jääkaappiin, sillä aion olla tänään ahkera ja lukea läksyjä. Iltapäivällä oli pakko käydä uimassa kun on niin kuuma. Illalla kävelin yläkylään ja katselin auringonlaskun. Ihmisääniä ei kuulu, mutta täysin hiljaista ei ole. Kaskaat sirittävät, kellot kalkattavat vuoren karuilla rinteillä laiduntavien lampaiden ja vuohien kaulassa.

Auringonlaskut Kreikassa ovat upeita, muttei missään käymässäni paikassa ole niin kaunista kuin täällä Kalymnoksen Masurin kylässä. Illan pimetessä lähden kalastajaveneellä Telentoksen saarelle syömään. Telentoksen pieni ja uskomattoman kaunis kalastajakylä elää vielä hyvin omavaraisesti. Kävin tutun Panormitiksen kaupassa, mutta se oli jo suljettu. Kun kävelin pientä kujaa kirkolle päin, sain vanhalta mummolta tuoksuvan basilika kimpun ja hyvän syksyn toivotuksen. Tunnelma, perheen pitämässä taverna Zorbaksessa, jossa ruokailin, oli kotoinen. Taskulamppu oli tarpeen kun palasin ”kotiin” myöhäisessä illassa.

14.9. TIISTAI

Aamulla varhain lähdin Pothiaan kyselemään Mastihariin lähtevien laivojen aikatauluja. Sitten halusin tavata tanssiryhmän jäseniä, jotka kävivät Suomessa 2002. Jorgoksen kafeteria ei ollut aamupäivällä vielä auki joten en tavannut häntä. Tein vähän ostoksia ja palasin Mastihariin. Iltapäivällä olin Anastasian luona kahvilla ja hän kertoi ongelmistaan joita tosiaan oli paljon. Hän ei halunnut ottaa maksua huoneesta, mutta pienen korvauksen sain hänelle annettua. Illan vietin omalla parvekkeella kynttilää poltellen sekä viiniä.

15.9. KESKIVIIKKO

Tänään lähdin pitkälle patikkaretkelle. Ensin kylän halki ja ylös vuorelle, sitten jatkoin Kantounin kylään. Kylässä kävin Maria Kotsunin pihassa, mutta en tavannut ketään muuta kuin pienen villakoiran pentuineen. Maria on kuollut muutama vuosi sitten, hän oli kreikankielen opettajana kursseilla joilla minäkin olin mukana. Menen rannalle, aurinko pilkistää pilven takaa ja meri on niin sininen. Pienet kivet kilisevät aaltojen liikkuessa edestakaisin. Kuuntelen meren ääniä ja nautin kaikesta – taivaasta, merestä, auringosta ja hiekkarannasta. Potkaisen kengät pois ja juoksen meren syliin. Uinnin jälkeen nousen pientä polkua pitkin vuorella olevalle luostarille. Polku nousi siksakkia ja oli vaikeakulkuinen ja kivinen. Saavutin tavoitteeni ja istuin Stauros luostarin viileässä pihapiirissä, mursin seesamleipää ja join vettä. Ihailin upeaa maisemaa ja lepäilin. Ajattelin suhdettani Kreikkaan, minulle Kreikka on ennen kaikkea sen ihmiset. Kreikkalainen on vieraanvarainen ja hyväksyy muulla tavalla ajattelevat ihmiset. Kreikkalaisten lähimmäisen rakkaus ja taito nauttia elämästä on itsestäänselvyys. ”Kotiin” palattuani tunsin jaloissani matkan pituuden ja vaikeakulkuisuuden. Sähkökatkokset ovat yleisiä tällä saarella, illalla yhdeksän aikaan sähköt katkesivatkin ja katkos kesti monta tuntia. Koko kylä oli pimeänä ja tavernoiden asiakkaat odottelivat tilauksiaan. Kynttilöitä ja pieniä öljylamppuja tuotiin pöytiin. Minullakin oli taskulamppu väärässä paikassa – huoneessa, ei mukana. Illat ovat niin lämpimiä ja on niin ihanaa istua parvekkeella kynttilän valossa.

16.9. TORSTAI

Aamulla puoli kahdeksan aikaan Telentoksen vuorenhuippu kylpee jo aamuauringossa. Kalastajat palaavat verkkoja kokemasta ja päivä alkaa monine askareineen. Kylän raitin päivän puolelle on kokoontunut koko miespuolinen väestö nautiskellen pikku kapakan edustalla kreikkalaista kahvia ja keskustellen todennäköisesti politiikasta. Kreikkalaiset elävät valossa, se on säkenöivää, pelkistettyä, jollakin tavoin ylivalkoista. Jos tarvitsee rauhallista, terveellistä ja yksinkertaista unohduksen paikkaa saattaisi sellainen löytyä juuri täältä. Täällä minä nyt olen ja kaikki odotukset ovat ylittyneet.

17.9. PERJANTAI
Aamulla Masurin keskustaan ja tilaan taksin 12.30, valmistelen kotiin lähtöä ja pakkailen laukkua. Käyn hyvästelemässä Anastasian, Marinan ja lapset. Taksilla Pothiaan, jätän laukun kafeteriaan koska laivan lähtöön on vielä aikaa. Laiva lähti ajallaan ja oli turvallinen tunne että matka eteni suunnitelmien mukaan. Mastiharin satamassa menin tuttuun tavernaan ja söin viimeisen aterian tämän matkan aikana, taksilla Kosin kentälle ja lento Helsingissä yöllä 0.50. Laukkuja odotellessa tuli yllättävä kokemus; osa laukuista tuli, mutta sitten tulo pysähtyi, syynä työvuoron vaihto ja keskeytys 55 min.

Yhteenveto matkasta:
· Huumori ja järjen käyttö auttavat ihmeesti
· Nainen voi liikkua ja elää turvallisesti kunhan käyttää aivojaan
· Ihmiset ovat hymyileviä ja avuliaita ja suhtautuvat ulkomaalaiseen kärsivällisesti
· Rohkeus ei ole pelon eikä vahvuus heikkouden puutetta.
· Ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta elämä kantaa kummasti.
OLITPA MISSÄ TAHANSA!
T. Airi