Lähdettiin Rhodoksella neljän naisen porukalla keväällä 1990. Hotelli oli hyvässä paikassa niemenkärjessä, mutta melko vaatimaton Elite-Achillon.

Majoituimme ystäväni Pipsan kanssa tummasävyiseen vaatimattomaan huoneeseen, jossa parvekekin oli niin pieni, jotta juuri ja juuri yhdessä sovittiin sinne. Tavarat matkalaukuista nopeasti kaappeihin, kylppäriin ym, jotta tutustuminen kaupunkiin voi alkaa. Hitsin hitsi – eihän me saatu oven lukkoa toimimaan! Eihän siinä auttanut muu kuin mennä vastaanottoon asiaa selvimään. Minut ohjattiin johtajan puheille ja oli kuin olikin kaksi huonetta vapaana, joten jos lähdetään katsomaan.   Kaksi kattohuoneistoa oli vapaana, käykö jompikumpi??? Kyllähän se toinen sopi hyvin. Sitten nopeasti pakkaamaan tavarat entisestä huoneesta ja siirryttiin yläkertaan. No siinä vaiheessa keksittiin, että kaverit kanssa. Taas johtajan puheille ja niinpä meillä oli hotellin parhaat isot, valoisat huoneet käytössä. Koko kerrosta kiersi parvekkeet, joten aurinkoa sai mihin aikaan päivästä vain.

Vihdoin päästiin kaupungille! Nautittiin pittaleivistä ja taidettiin käydä jo Ellin rannalla merivedessäkin. Ilta meni nopeasti. Löydettiin kiva ruokapaikka ja istuttiin iltaa lempeän lämpimässä illassa. Viimein saavuttiin hotelliin. Kun olin pesulla, ystäväni Pipsa koputtelee oven takana….. Apua!   Arvaa mitä???? Se mun yöpuku on vielä edellisessä huoneessa tyynyn alla! Mene sie vastaanottoon kysymään, että päästään hakemaan se sieltä. Mie sanoin, että en kehtaa enkä edes muista mikä yöpuku on englanniksi! Niinpä kaksi viisasta päätä yhteen ja kohta käytävässä hiippaili naiskaksikko edellisen huoneen ovelle, kuuntelimme hetken ja hitaasti kokeilimme oven kahvaa ja sitten varovasti sisään. Olihan yöpuku siellä tyynyn alla ja eihän huonetta rikkinäisen lukon takia oltu vielä ehditty antaa kenelläkään toiselle.

Loma oli mukava ja nautimme kattoterassista sekä Rhodoksen kaikesta ihanuudesta!

Mirja

Jaa: