Kreikkalaiset tiealttarit

Kuva tiealttari

Me kreikanystävät, jotka usein matkailemme Kreikassa, olemme usein ihmetelleet niitä pieniä tiealttareita. Kreikkalaiset käyttävät niistä nimitystä Μικρά Εικονοστάσια – pieni ikonialttari.

Nämä pienet ikonialttarit kertovat lohdullisella tavallaan karua kieltä inhimillisen elämän ja matkanteon arkipäivästä. Jos on oikein tarkkaavainen kulkija, voi havaita, että näitä tiealttareita löytyy useimmiten mutkista ja vuorenjyrkänteiltä. Niitä on juuri niillä paikoilla, joissa helpoimmin tapahtuu onnettomuuksia. EU-maiden korkeimmat liikenneonnettomuuksissa menehtyneiden tilastot löytyvät Kreikasta.

Pitää muistaa, että Kreikassa matkustetaan paljon, mutta ajotavat voisivat olla hieman tiukemmat ja tarkemmat. Pääsiäisen jälkeiset uutiset tieliikenneonnettomuuksista ja niissä menehtyneistä ovat yhtä masentavaa luettavaa kuin omat uutiset hukkuneista juhannuksen jälkeen Suomessa.

Minua, keikanystävää nämä Kreikkalaiset tiealttarit ainakin rauhoittavat. Ne toimivat oivana varoituksena ja muistutuksena siitä, että maassa on otettava maan tavat ja realiteetit huomioon. Samalla tiealttarit toimivat myös elämän liikennemerkkeinä, vaikka ne kertovatkin kuolemasta ja liikenteen vaaroista.

Καλό ταξιδι – Hyvää matkaa!

Airi Olenius

Kr_tiealttari

Kuva: Mikko Piironen

 

Vanhustenhoito Kreikassa

Suurin osa kreikkalaisista kuuluu johonkin sosiaaliturvaan. Maan suurimmat järjestöt ovat IKA (tavallisten palkansaajien) ja OGA (maanviljelijöiden), mutta muita on myös olemassa, niin kuin esim. TEBE (yrittäjät ja pienteollisuus) ja lakimiehillä, ELTAn (posti-laitoksen) sekä OTEn (puhelinlaitoksen) henkilökunnalla on myös omat sosiaalikassansa. Nämä maksavat vastaavasti työntekijöiden eläkkeen, jonka suuruus riippuu palkasta ja työvuosista. Lähimpiä faktatietoja saa nettisivulta www.ika.gr, missä on myös tarvittaessa englanninkielinen osa pensions. Lisäksi miltei jokaisessa kunnassa toimii KAPI- niminen organisaatio (Kentro Aniktis Prostasias Ilikiomenon – Vanhusten Avoin Turvakeskus), joka järjestää yhteisiä retkiä, vapaa-ajantoimintaa ja tarpeen vaatiessa myös kotihoitoa ja –apua ”kolmanteen” ikäluokkaan kuuluville kansalaisille. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa enemmän miten vanhusten huolenpito Kreikassa toimii käytännössä, sen minkä olen omin silmin nähnyt ja saanut seurata asuessani Kreikassa. Niin kuin jokaisessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa, vanhusten huolenpito on osa kreikkalaisten jokapäiväistä elämää. Kreikkalaisilla on perinteisesti erittäin vahvat perhesiteet ja iäkäs vanhempi on kreikkalaiselle elämän ilo, mutta monessa tapauksessa äärimmäinen uhrauskin.

Myrtoksen mummo

Myrtoksen mummo

Vielä noin kymmenen vuotta sitten, vanhuksen jäädessään yksin, hänellä oli tapana muuttaa lapsensa kotiin. Näin hän suoritti pikkuaskareita kotona, kävi ostoksilla, laittoi ruokaa ja hoiti lapsenlapsia. Lasten päiväkoteja ei suurimmassa määrin ollut olemassa ja vanhus oli se henkilö, joka jäi kotiin pyörittämään jokapäiväiset asiat, eritoten hoitamaan ja kasvattamaan jälkipolvea. Tämä oli ihan normaali käytäntötapa ja ilman tätä jaja:ta (mummoa) harva perhe olisi pystynyt tulemaan toimeen. Samalla vanhuksen pieni kansan- tai työeläke oli tervetullut lisä kulujen maksamisessa. ”Vastalahjaksi” vanhus tiesi että hänen elämänsä viimeiset vuodet olivat turvattuja kodin huostassa ja sinä päivänä jolloin hän itse ei enää pystyisi hoitamaan lapsenlapsia eikä itseään, oli oman lapsen tai miniän vuoro astua tilalle. Tämä oli toimiva, mutta luonnollisesti monta kertaa myös nuoremmalle sukupolvelle raskas tilanne, sillä mielipiteet eivät aina olleet samoja ja jokaisella osapuolella oli omat sanottavat.

Nykypäivän Kreikassa tilanne on hieman muuttunut. Vuonna 2004 Kreikassa oli paljon kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, minne nuori työssä käyvä äiti voi viedä lapsensa. Melkein kaikki kreikkalaiset naiset ovat tänä päivänä ansiotyössä, mikä antaa heille taloudellista itsenäisyyttä ja mahdollisuuden valita miten itse haluavat kasvattaa lapsensa. Luonnollinen seuraus on että vanhusta ei enää tarvita kodin ja lasten apuun. Nyt taas entisistä itäblokin maista tulleet naiset ovat tehneet tulonsa Kreikkaan ja siinä missä he ovat kotiapulaisina, he ovat myös vanhusten hoitajina.

Erittäin tavallista on nykyisin, että palkataan ukrainalainen tai georgialainen nainen asumaan vanhuksen kanssa. Vanhus saa asua omassa kodissaan, hän ei enää ”tunkeudu” nuoren avioparin elämään ja saman katon alle, mutta samalla hänestä pidetään hyvää huolta. Pientä palkkaa vastaan (n. 500 euroa/kk) hoitaja suorittaa kaikki kotityöt, kuten siivous, ostokset, pyykinpesu jne. ja tarvittaessa pesee ja vaihtaa vanhusta. Lisäksi hän saa vapaan asunnon ja ruuat, runsaasti lahjoja ja perheen luottamuksen. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä: ulkomaalaisella naisella on toimeentulonsa taattu, perheellä on hyvä omatunto koska vanhus on hyvissä käsissä ja vanhus itse saa 24 h vuorokaudessa toimivaa palvelua.

Tämä ratkaisu on todella pelastanut perherauhan monissa tapauksissa. Samalla syntyy usein, ei ainoastaan fyysinen, mutta monesti myös psyykkinen riippuvaisuus hoitajaa kohtaan. On monia tapauksia, missä tämän lähtiessä pois vanhus on kuollut hyvin lyhyen ajan jälkeen. Tietenkin on olemassa myös negatiivisia tapauksia, missä ulkomaalainen hoitaja on käyttänyt tilannetta hyväkseen, mutta siihen ei mennä tällä kertaa.

Vanhainkoteja (saatikka vieläpä hienoja seniori-koteja) ei juuri Kreikassa ole olemassa. Kreikkalaiset ovat hyvin nopeita vaistoamaan hyvän liikemahdollisuuden, mutta yksityiset seniorikodit eivät ole lyöneet läpi Kreikassa. Luulen että tämä johtuu kahdesta syystä:

  1. Tällaisten rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittaisiin paljon rahaa ja investointeja ja vaikka rahat löytyisivätkin, keskiverto kreikkalaisen eläke olisi liian pieni, eikä hänellä olisi varaa asua tällaisessa.
  2. Ehkä suurin syy on se seikka, että kreikkalaiset eivät mielellään antaisi vanhustensa asua jossakin seniorikodissa. Täällä kunnioitetaan vanhuksia omalla tavallaan, he ovat osa perhettä ja kolme sukupolvea viettää paljon aikaa yhdessä. Vanhus on viisas ja jakaa elämänfilosofiansa ja kokemuksensa nuoremmille, samalla kun se olisi tavallaan häpeä antaa vanhempansa asua vanhainkodissa, jos muitakin vaihtoehtoja on.

Yleensä vain aivan yksinäiset tai äärimmäisköyhät asuvat kunnallisissa vanhainkodeissa. Nämä muistuttavat enemmän laitoksia, eivätkä ole erityisen innostavia.

kar Olympos vuoriston tuomiset

Tämä oli muutamin sanoin tilanne Kreikassa tänä päivänä. Tilanne muuttuu varmasti vuosi vuodelta, parempaan tai huonompaan, sitä en osaa sanoa. Paljon puuttuu yhteiskunnan puolesta seniorien elämän turvaamisessa. Asiat ovat pikkaisen edistyneet vuosien mittaan, mutta suurimmalta osin vanhus saa turvautua lastensa hyvään tahtoon ja rakkauteen. Samaan, mitä hän itse nuorempana on heille osoittanut.

Camilla Nordblad-Athanassopoulou

Kalymnos – sientensukeltajien saari

Tunnetusti on ainakin kahdenlaisia matkailijoita; niitä jotka käyvät mahdollisimman monessa paikassa ja niitä jotka ovat uskollisia yhdelle. Jos jonakin vuonna Kalymnos jää minulta väliin, tunnen kuin pettäisin vanhan ystävän. Olen usein vieraillut Kalymnoksella, mutta aina olen keksinyt uutta tekemistä ja löytänyt mielenkiintoisia paikkoja joihin tutustua.

Aiemmin saaren asukkaat saivat merkittävän osan tuloistaan pesusienten sukeltamisesta. Siksi Kalymnosta kutsutaan myös pesusienisaareksi.

Kalymnos kuuluu Dodekanisian kahdentoista saaren ryhmään ja se sijaitsee Kosin luoteispuolella. Koko saarella on noin 18 000 asukasta. Pääkaupunki Pothia on vilkas satamakaupunki ja siellä asuu noin 2000 asukasta.

Eräällä matkallani tutustuin pesusienitehtaaseen. Tiedättehän pesusienen; vaaleankeltaisen, huokoisen ja suloisenpehmeän. Kreikassa sieniä’ sukelletaan etupäässä Kos-saaren lähellä olevan Kalymnoksen vesistä. Toinen paikka on Simin saari ja seuraavaksi lähin paikka Pohjois-Afrikassa Marokossa. Kreikan sienet ovat parhaita ja sen voi testata; kreikkalainen pesusieni ei vedettäessä repeile, kuten tekee marokkolaissieni. Testi kannattaa tehdä, sillä Kalymnoksellakin myydään myös marokkolaisia. Marokkolaisen sienen hinta on myös halvempi.

Sieniä tekevät ”sienimadot”. Sieni kehittyy siten että madot alkavat kerätä ympärilleen meren pohjassa olevia aineksia, jotka kiinnittyvät toisiinsa muodostaen lopulta tiuhan sienimöhkäleen. Kuluu parikin vuotta ennen kuin sieni on nyrkin kokoinen. 

Vedestä nostetut sienet ovat tummia

Vedestä nostetut sienet ovat tummia

Vedestä nostetut sienet ovat tummia. 

Sienet ovat kiinni pohjan kivissä ja ne ovat kovia ja tummia. Sienet irrotetaan puukolla nostetaan veneen perässä olevaan suureen verkkopussiin, jossa ne saavat liota muutamia päiviä. Liotusta jatketaan maissa ja sieni-tehtaalla niistä poistetaan loputkin roskat. Tässä vaiheessa sieni on tumma möhkäle.

Sienten vaalennus

Sienten vaalennus

Seuraavaksi sienet upotetaan tummaan nesteeseen, jolloin sienistä tulee vieläkin mustempia. Sitten ne upotetaan kirkkaaseen kemikaaliin, josta ne nostetaan vaalenneina. Sienet huuhdotaan ja ne saavat kuivua.

 

 

Kalymnoksen vesiltä sieniä alettiin sukeltaa 1800-luvun alussa. Ilman minkäänlaisia apuvälineitä sukeltaminen oli hyvin vaarallista. Pohjavirtaukset ja liian nopea ylöstulo eli sukeltajantautiin kuoleminen olivat alituisia vaaroja. Sieniä sukeltaa Kreikassa noin 2000 miestä. Kalymnoksella on myös sukeltajakoulu. Nykyisin sukeltajien puvut ovat moderneja ja kuolemantapaukset harvinaisia. Miten käy Kalymnoksen – kiireettömän Kreikkalaisen kalastajakylän, kun merten saaliit vaihtuvat matkailijoihin. Monilla Kreikan saarilla elämä on turismin myötä muuttunut mullistavasti.

Airi Olenius

 

Isää etsimässä

Rovaniemeläinen Janne Kallonen ojentaa tv-studion takahuoneessa Ateenassa vanhan mustavalkoisen valokuvan ja sen perään iloisenvärisen pahvikortin. Valokuvassa on Jannen kreikkalainen isä ja värikäs kortti on kreikkalaiselle ukille, Jannen omilta lapsilta Suomesta. Jannea jännittää, suuta kuivaa. Tunteita on vaikea kuvailla sanoin ja se on ymmärrettävää mieheltä, joka odottaa 39-vuotiaana tapaavansa isänsä ensimmäistä kertaa. Mutta mennään ajassa reilusti taaksepäin.

Isänpäiväkortit

Janne sai seitsemänvuotiaana kuulla, että hänellä on kreikkalainen isä. Jossain. Miehen mallia Jannella riitti kuitenkin huolehtivaisesta suomalaisesta ukista. Isättömyydessä oli ikävää lähinnä marraskuinen isänpäiväkortin teko. Jannen korteilla ei ollut saajaa. Hän toivoi ettei näin olisi. Halu saada lisää tietoja nosti päätä Jannen ollessa viidentoista. Tuumasta toimeen kesti vielä silti 24 vuotta. Nyt Jannella oli jo Suomessa vaimo ja kolme tytärtä.

– Lähdin konkreettisesti etsimään isää perheeni ja hyvän ystävämme painostuksesta. Ja siksi, että ajattelin isän alkavan olla jo sen ikäinen, että nyt voi olla korkea aika yrittää.

– Tiesin isästä nimen ja että hän on Suomessa käynyt merimies. Vasta aikuisena ymmärsin, että olin kaivannut isää elämäni tärkeisiin hetkiin. Hääpäivään ja lasten syntymään.

Netti-idea

Janne päätti löytää isän.

– Laitoin Facebookiin isän sukunimen ja saman sukunimen henkilö vastasi ja kehotti ottamaan yhteyttä kadonneita sukulaisia etsivään kreikkalaiseen Pame paketo- tv-ohjelmaan.

Mutta millä kielellä? Janne puhui vain suomea. Apuun tuli englantia puhuva rovaniemeläinen perhetuttu, joka vastasi koko kirjeenvaihdosta Kreikkaan tv-kanavan tartuttua Jannen tapaukseen.

– Etsintä kesti kaksi vuotta. Ehdimme jo luopua toivosta, kunnes saimme Pame paketosta sähköpostia, että onko passi voimassa, nyt olisi uutisia ja lentolippu tilattu.

Kykenemättä sen kummemmin vielä sisäistämään viestin merkitystä Janne paineli passitoimistoon ja osti kirjakaupasta auttavaa kommunikointia varten elektronisen kääntäjän. Sitten oli kirjoitettava tulkin välityksellä, tv-ohjelman pyynnöstä isänpäiväkortti tuntemattomalle isälle. Kortti oli määrä luovuttaa lähetyksessä ”pakettina” seinän takana odottavalle vastapuolelle. Matkatavaroihin Janne pakkasi myös valokuvia perheestään ja tyttärien kortin vihdoin löytyneelle ukille.

Joulupukin nuttu

Lokakuun kolmannella viikolla Rovaniemellä satelee kymmenessä pakkasasteessa lunta, kun Janne astuu lentokoneesta Ateenan 25 lämpöasteeseen. Hän on ollut Kreikassa vain nuorukaisena lomareissulla Kosilla. Hotellissa, ennen tulevaa Pame paketo-lähetystä Jannen on vaikea uskoa, että samaan aikaan seuraavana iltana hänellä olisi isä. Ei mikään pikkuasia.

Ohjelman nauhoituksen lähestyessä perhoset pyrkivät ulos vatsasta. Yleisön, saati kameroiden edessä esiintyminen ei ole Jannen juttuja. Tv-henkilökunta huomaa Rovaniemen pojan jännityksen ja vie huomion hetkeksi muualle. Panathinaikos-joukkuetta kannattava ohjaaja kyselee vieraalta, kuuluuko oikeaoppisella joulupukilla olla punaiset vai vihreät tamineet. Vihreät ne olla pitää, ohjaaja toteaa ja työntää esiintyjän ja tämän tulkin estradille. Jannella ajatus on kaikkea muuta kuin joulupukissa.

Surua ja iloa

Jo kohta ohjelman juontaja joutuu murskaamaan Jannen unelman. Hänen isänsä on kuollut kahdeksan vuotta sitten. Tyly uutinen on pudottaa Jannen penkiltä. Hän katsoo kyynelsilmin monitorille suurennettua, hämmästyttävästi itseään muistuttavaa isän valokuvaa. Matkan pahin vaihtoehto on toteutunut..

Ei sittenkään, juontaja ilahduttaa. Janne saa kuin saakin perheen! Seinän takana on odottamassa kaksi sisarpuolta isän kreikkalaisesta avioliitosta ja katsomossa istuu kaksi isän siskoa eli Jannen tätiä. Ilo palaa yllättyneen Jannen silmiin kun siskot kiirehtivät halaamaan veljeään – isän kloonia. Eivätkä yhtäläisyydet rajoitu ulkonäköön.

Laivamekaanikko isäki9n oli pitänyt käsillä tekemisestä kuten automekaanikko poikansa. Isäkin oli hyvä perheenpää. Niin kuin Janne omassa elämässään.

Neljässä päivässä perheeksi

Tunteiden ensimyräkän hiivuttua siskot ja tädit kaappaavat uuden sukulaisen studiolta matkaansa. Rohkea Janne päätyy neljäksi päiväksi ennen paluulentoa Pireukseen, nuoremman siskon kotiin. Käy ilmi, että vanhemmalla siskolla on kolme tytärtä, aivan kuin Jannella. Koko perhekunta on kreikkalaisittain sukurakasta. Siskonlapset, tädit, sedät ja serkut asuvat muutaman korttelin säteellä ja kaikki ovat kiinnostuneita suomalaisesta tulijasta. Varrasjuhlat järjestetään heti. Osapuolet opettelevat tuntemaan toisiaan muutamilla englannin sanoilla, googlettamalla mutta myös käsimerkein ja hyvin menee. Niin hyvin, että seuraava tapaaminen sovitaan kesäksi suvun juurille ja isän haudalle Kefaloniaan.

– Isän poismeno oli tietenkin surullista, mutta kaikille asioille ei vain voi mitään. Oli sentään mahtavaa saada pari siskoa ja tätiä elämääni, Rovaniemelle palannut Janne kuvailee ja laskee päiviä jälleennäkemiseen. Yllättäen tapaaminen järjestyykin jo ennen kesää, Rovaniemellä. Kiitos Jannen ystävien Kreikan siskot saavat lahjaksi lentoliput Suomen talveen. Ja siitä eteenpäin – kesään asti – Kreikan ikävän lievittämisestä huolehtivat Napapirin Kreikan ystävät Jannen kotikonnuilla.

Teksti: Sara Saure, ΚΑΣΚΑΣ-lehti

Vieraita Voloksesta

01.07.2007

Stasis Leoforio-bussipysäkki paikoilleen ja odotusta Kouvolan Pyhän ristin kirkon edustalla.

Bussi saapuu tuoden mukanaan Kreikan Voloksesta yli neljäkymmentä vierasta, joiden on tarkoitus esiintyä Kouvolassa. Ryhmässä on kuoro, tanssiryhmä, orkesteri, paikallisen pappi ja lehden sekä läänin kulttuuriedustaja.

Päivä alkaa liturgialla Kouvolan Pyhän ristin kirkossa, jossa kuoro hoitaa osan lauluosuuksista.

Kahvitilaisuuden jälkeen alkaa kirkkokonsertti, jossa esiintyy Voloksen kirkkokuoro. Bysanttilainen musiikki mieskuoron esittämänä on aivan upeaa kuunneltavaa.

´Tanssinopetustilaisuudenhan piti alkaa Voloksentanssijat2007 jo kello kolmetoista!´ kyselee moni hermostunut tanssinharrastaja. Odotus palkitaan kun kreikkalaisten tanssien opettaja Alexandra Karagianni ryhmineen saapuu Kouvola-Talon tanssisaliin.

Ena, dio tria, tessera, pende… oikea jalka oikealle, vasen oikean taakse , oikea oikealle , vasen etuviistoon oikean etupuolelle… Tässäpä alkuaskelia kreikkalaiseen tanssiin.

Kaiken lopuksi: Vain viisi askelta ja kaikki hyvin nopeasti pende -pendozalis …. eipä olekaan niin helppoa kuin miltä näyttää kun sen osaa!

Voloksenkuoro2007Kello 16.00 orkesteri ja tanssiryhmineen on valmiina aloittamaan esityksen Kouvola-Talon musiikkisalissa.

Ohjelmistossa on Kreikkalaista musiikkia, tuttuja ja tuntemattomia sävelmiä, kuoron ja orkesterin säestyksellä.

Esitys saa kunnon aplodit ja tanssiryhmän esityksistä varsinkin miestentanssi hasapiko saa yleisön valtoihinsa.

Koko tapahtuman järjestely alkoi puolitoista vuotta sitten siitä, kun pohdimme, mitä Suomi-Kreikka yhdistysten liitto voisi seuraavana vuonna järjestää. Tuolloin Jukka Jauhiainen liittomme varapuheenjohtaja ja Kotkan Seudun Kreikan Ystävien puheenjohtaja toi esiin Haminan kirkon 170 v. juhlan. Oli järkevää yhdistää tapahtumat ja koska Jukalla on yhteyksiä Kreikan suuntaan enemmän, hän on hoitanut ryhmän käytännön järjestelyt. Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistys vastasi Kouvolan tapahtumien onnistumisesta.

Mikko Piironen

20 v. -historiikki

Tästä se alkoi

Matkat Rodokselle, mukavien reissujen muistelu ja uusien lomamatkojen suunnittelu Kreikanmatkailuun innostuneen Hopposen perhepiirissä – siitä se kaikki alkoi. Haluttiin mukaan myös muita Kreikasta hullaantuneita jakamaan matkakokemuksia ja nauttimaan kreikkalaisista herkuista ja mietittiin silloin tällöin myös Kreikka-yhdistyksen perustamista. Näin tehtiin ja 25.3.1989 perustettiin Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistys. Yhdistyksen perustivat Riitta ja Matti Ekola, Irma ja Tapio Hopponen, Arja ja Lasse Salminen, Anne Hinkkurinen sekä Jorma ja Tuula Lattu.

Yhdistyksen perustamisella on pyritty lisäämään Kreikkatietoutta matkailijoiden keskuudessa. Tärkeitä asioita ovat olleet myös Kreikan historian, kulttuurin ja aatemaailman tunnetuksi tekeminen. Kreikan kieleen ja tapoihin tutustuminen on myös ollut tavoitteena.

Vireää toimintaa

Yhdistyksen toiminta on ollut vilkasta jo heti alusta alkaen. Ensimmäinen yhdistyksen tapahtuma on ollut kokoontuminen ikoninäyttelyyn Kuusankoskella. Jo heti alusta alkaen on järjestetty kerhoiltoja Kreikan matkailuun liittyvillä teemoilla sekä retkiä kreikkalaisiin konsertteihin ja -ravintoloihin eri puolilla Suomea. Suosittuja ovat olleet myös kreikkalaisen ruuan kurssit sekä tanssikurssit.

Vuosien varrella tapahtumia ja toimintaa on ollut monenlaista, teemana on ollut ”jokaiselle jotakin”.

Esimerkkeinä mainittakoon: Kreikkalaiset matkailu- ja teemaillat sekä luennot, näyttelyt, teatteri-, taverna- ja konsertti-illat, ωχι-juhlat, pikkujoulut, ulkoilutapahtumat, luostari- ja maakuntaretket, myyjäiset, viini-illat ja paljon, paljon muuta.

1998 KulkueYhdistys on myös osallistunut ja järjestänyt erilaisia yleisötapahtumia. Vuosien mittaan tanssiryhmämme Retsines ja Tsantali-yhtye ovat osallistuneet Kouvolan Taiteiden yöhön. On oltu mukana Kouvolan kulttuurikimara- ja Kouvolan Komia -tapahtumassa ja järjestetty Kreikka tutuksi -tapahtumia sekä valokuvanäyttelyitä, mm. Synopsis. Joten voisi sanoa, että menoa on riittänyt.    Kouvolan kaupungin juhlakulkueessa 1998

Tsantali ja Retsines

Tsantali-yhtyeen alkutaipaleet liittyvät myös olennaisesti yhdistyksemme toimintaan. Syksyllä 1996 Kouvolan Teatterissa esitetyn Zorbas-näytelmän jälkeen yhdistyksemme illanistujaisissa Risto Taavitsainen, Juhani Salakka ja Kalle Haikola alkoivat laulattaa yleisöä ja kotimatkalla syntyi ajatus perustaa yhtye. Seurasi puoli vuotta kreikkalaisen musiikin harjoittelua ja ensimmäinen julkinen esiintyminen oli keväällä -97 yhdistyksemme juhlassa. 2003 yhtyeeseen liittyi mukaan myös Pekka Niemi.

Mukaan on tullut myös irlantilainen ja suomalainen kansanmusiikki.

Tsantali on esiintynyt omien juhliemme ja Taiteiden yön lisäksi monenlaisissa tapahtumissa ja juhlissa. Myös Kaustisten kansanmusiikkijuhlat ovat tuttuja viiden vuoden kokemuksella.

Yhdistyksessämme toimii aktiivisesti tanssiryhmä Retsines,Retsines kap kesakuu 2006 2 joka esittää kreikkalaisia kansantansseja. Ryhmässä on ollut vuosien mittaan vaihtelevasti yhdistyksemme jäseniä ja innokkaita tanssinharrastajia. Tanssiryhmä on harjoitellut vanhalla paloasemalla, Brankkarilla ja esiintynyt ja edustanut yhdistystämme omissa tapahtumissa ja lukuisissa muissa tilaisuuksissa koko Kymenlaaksossa.

Retsines on perustettu 4.12.1997 ja ensimmäisinä tanssinopettajina toimivat Ritva Kari ja Rauno Lukka.

Yhdistys 10 vuotta 

Kouvolan vanhalle kaupungintalolle Tuulensuojaan kokoontui 27.3.1999 lähes satapäinen Kreikanystävien joukko juhlimaan yhdistyksen 10 v. juhlaa. Juhlavieraat toivotti tervetulleiksi yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Airi Olenius. Tarjolla oli monenlaisia Kreikan herkkuja. Juhlan orkesterina oli Tsantali-yhtye ja Risto Taavitsainen oli säveltänyt ja sanoittanut yhdistykselle juhlaa varten myös oman kappaleen – Se vie mukanaan.

Illan pääesiintyjänä oli Kouvolan teatterissa esiintynyt Zorbas – Kai Hyttinen. Kansantanssiesityksistä vastasi tietenkin yhdistyksen oma Retsines -tanssiryhmä.

20 v. juhlatapahtuma

Yhdistyksen 20 v. juhlatapahtumaa vietettiin 7.2.2009 Kouvolan kaupungin Kuusankoskella Sommelossa. Yhdistys kuuluu valtakunnalliseen Suomi-Kreikka yhdistysten liittoon ja liiton on pidettävä vuosittain liittokokous helmikuussa ja kun Kouvola sai järjestettäväkseen liittokokouksen, oli luontevaa järjestää myös vuosijuhla samassa yhteydessä. Vieraita ja tuttuja saapuikin eri puolilta Suomea.

Juhlakansaa olikin runsaasti, lähes 140 henkilöä. Aluksi vastaanotettiin onnitteluja, kortteja ja lahjoja, mielenkiintoisimpana pajuinen, kukkasin, korkein ja simpukankuorin koristeltu laiva naapuriyhdistykseltämme Kaakkois-Suomesta.

Toivotin liiton ja Kouvolan yhdistyksen puheenjohtajana juhlavieraat tervetulleiksi. Ilman pidempiä puheita, sillä edellisessä jäsenkirjeessä olin luvannut; vähän puhetta ja paljon ohjelmaa.

Yhdistys 20v Mikko ja ruokaveneRuoka oli katettu suureen puuveneeseen ja koristeltu merihenkisesti turkoosilla kankaalla. Ruuan siunaamisen toimitti Isä Johannes Wuorlinna Haminan ortodoksisesta seurakunnasta. Tarjolla on Kreikkalaisia ruokia; tsatsikia, Kreikkalaista salaattia ja leipää, spetsofaita, stifadoa, briamia sekä kahvia ja syntymäpäiväkakkua. Herkullista, sanoivat.

Orkesterikorokkeelta alkaa pikkuhiljaa kuulua soitinten virittelyä ja pian ilmoille kajahtaa Tsantalin poikien sävelet. Miserloun soidessa myös Retsinesin porukka innostuu parketille, loppua soitannasta he eivät kuulekaan, koska on pukeuduttava illan tanssiesitystä varten.

20v Jaskan soolo

Sirtoksen sävelten kajahtaessa ilmoille käytävää pitikin alkaa tanssia kolmentoista tanssijan uljas rivistö kohden parkettia Jaakko Karan johdolla. Mukana ovat Jaakon enkelit Järvenpäästä, sekä Retsines -tanssiryhmä. Tarjolla on kahdeksan kappaleen upea kavalkadi kreikkalaisia kansantansseja. Ryhmät esittävät tansseja sekä yhdessä että erikseen. On myös upeita Jaakon sooloja sekä enkeleitten sekä Jaakon ja Mikon sooloesityksiä. Yleisökin intoutuu taputuksiin; taisivat tykätä.

Teatteriesityksestä vastasi Kuusaan teatterin pojat. Harmi etteivät päässeet jo aiemmin, sillä ruokajuomat ja ouzo-moukut saavat jo aikaan hilpeää puheensorinaa. Parinkymmenen minuutin esitys venähtääkin lähes tunnin mittaiseksi.

Ihmiset alkavat jo kaivella kuvettaan, joten Mikko ja Oleniuksen Antti laittavat kalastajalippikset päähänsä ja arpajaiset kuulutetaan alkaneeksi. Palkinnot löytävät omistajansa ja joku onnellinen sai 150,- alennuksen Aurinkomatkastaan.

Loppuillan musiikista vastasi Vaasalainen 6 henkinen Souvlaki Orhistra. Orkesterin aloitettua soittonsa parketti olikin sitten koko loppuillan täynnä. Ihmiset tanssivat ja tanssivat, eikä orkesterikaan malta pitää taukoja. Jälleen tuli todistettua että kreikkalaiset ovat tanssikansaa.

Eikä juhlailta vielä suinkaan valomerkkiin päättynyt, vaan olipa vielä aamuneljän aikaankin kuultu eräästä Sommelon huoneesta iloista tanssijalkojen töminää.

Vaikutusvaltaa maakunnassa ja muualla

Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistys on jäsenmäärältään maamme neljänneksi suurin Suomi- Kreikka yhdistys. Valtakunnallisena kattojärjestönä toimii Suomi-Kreikka yhdistysten liitto. Liittoon kuuluu eri puolilta Suomea 25 jäsenyhdistystä ja noin 2700 henkilöjäsentä.

Yhdistyksemme hallituksesta puolet on Anjalankoskelaisia; puheenjohtajana toimii Mikko Piironen Inkeroisista, sihteerinä Mirja Lonka Sippolasta. Hallituksessa ovat myös Jarmo Harju Inkeroisista ja Pirkko Peltola Sippolasta. Mikko on myös valtakunnallisen Suomi-Kreikka yhdistysten liiton puheenjohtaja.

Matkailu avartaa ja antaa uusia kokemuksia. Jotkut haluavat makailla auringon lämmössä ja nauttia rennosta lomatunnelmasta, toisia meistä kiinnostaa kulttuuri ja historialliset nähtävyydet, toisille kansantanssi on verissä. Osa meistä ihailee kauniita maisemia ja nauttii herkullisista ruuista ja ihmisten sydämellisestä ystävällisyydestä. Syitä on monia, mutta ainakin minulle kohteena on selittämätön ja monivivahteinen Kreikka On kuitenkin helppoa hiukan olla ’kotiinpäin lämpiävä’, koska mukavien Kreikanmatkojen jälkeen kotipaikka on kuitenkin se kaiken perusta. Mukavat ihmiset ja kotiseudun leipä. Reissusta on aina mukava palata kotiin Anjalankoskelle.

Mikko Piironen

Yhdistyksen alkuvaiheet

Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistys ry:n toiminnan alkuvaiheet

Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistyksen perustaminen sai pitkälti alkunsa sattumasta ja samanhenkisten ihmisten kohtaamisesta, kuten yleensäkin monet hyvät ideat saavat.

Kreikanmatkailusta innostunut Hopposten perhepiiriin lukeutuva porukka oli keskenään joskus pohtinut miten mukavaa olisi kokoontua Kreikasta hullaantuneiden ihmisten kanssa Suomen pimeän talven keskellä, jakaa matkakokemuksia ja nauttia vaikkapa kreikkalaisista herkuista. Tuohon aikaan matkat Rodokselle, mukavien reissujen muistelu ja uusien lomamatkojen suunnittelu olivat iso osa kyseessä olevan porukan yhteistä ajanviettoa. Kreikka-yhdistyksen perustaminen tuli silloin tällöin yhteisissä jutusteluissa myös esiin.

Sattui niin onnellisesti, että tuosta porukasta Tuula Lattu tapasi työasioissa Riitta Ekolan eikä kulunut kauaakaan kun selvisi, että heillähän oli yhteinen innostuksen ja rakkauden kohde, siis Kreikka. Myös Ekolat, Riitta ja Matti olivat pohtineet yhdistyksen perustamista. Eikä sitten muuta kun tuumasta toimeen. Konkreettiset toimenpiteet yhdistyksen perustamiseksi olivat paljolti Ekolan Riitan ansiota. Hän siis toimi alussa neuvonantajana ja Tuula Lattu työrukkasena, hoidellen käytännön asioita, paperien hankintaa, sääntöjen kirjoittelua jne.

Yhdistyksen perustamisen valmisteluja ja työnjakoa varten kokoonnuttiin pienellä porukalla muutaman kerran Tornionmäen nuorisotalolla. Varsinainen yhdistyksen perustamiskokous pidettiin Kouvolassa 25.3.1989. Paikalla olivat Riitta ja Matti Ekola, Irma ja Tapio Hopponen, Arja ja Lasse Salminen, Anne Hinkkurinen sekä Jorma ja Tuula Lattu. Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi itseoikeutetusti Riitta Ekola.

Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistyksen perustamisella pyrittiin lisäämään kreikkatietoutta matkailijoiden keskuudessa. Tärkeinä asioina olivat Kreikan historian, kulttuurin ja aatemaailman tunnetuksi tekeminen. Kreikan kieleen ja kreikkalaisten tapoihin tutustuminen olivat myös tavoitteena. Kreikan matkailun eri vaihtoehdot sekä turvallinen, onnistunut lomamatkailu olivat tärkeitä kiinnostuksen kohteita yhdistyksen toiminnan alkuaikoina.

Yhdistyksen jäsenhankinta sujui alussa niin, että jokainen tahollaan kertoi uudesta Kreikka-yhdistyksestä omille, kreikkakärpäsen puraisemille ystävilleen. Melko pian huomattiin, että yhdistyksen jäsenmäärä kohosi huimaa vauhtia. Kreikkahenkiselle toiminnalle oli siis ollut todellinen tilaus.

Ensimmäisenä yhdistyksen tapahtumana kokoonnuttiin ikoninäyttelyyn Kuusankoskelle. Alkuvuosina yhdistyksen kerhoiltoja pidettiin ravintola Rubiinin kabinetissa kerran kuukaudessa. Kerhoilloissa oli jokin mielenkiintoinen teema Kreikan matkailuun liittyen. Esimerkkinä mainittakoon lääkäri Hannu Björkstamin esitelmä matkalle mukaan tarvittavista lääkkeistä ja matkailuun liittyvistä yleisimmistä sairauksista.

Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistys sai jo toimintansa alkuvuosina hyvän yhteistyökumppanin, Kouvolan Matkatoimiston, joka tarjoutui omalta osaltaan edesauttamaan jäsenien onnistuneita lomamatkoja. Kouvolan Matkatoimisto antoi yhdistyksen jäsenille alennusta matkoista ja järjesti omia, ohjelmallisia kerhoiltoja. Yhteistyöstä on paljon hyviä muistoja joista Sinikka Laukas sekä Kouvolan Matkatoimiston henkilökunta ansaitsevat suuret kiitokset.

Yhdistyksen toiminta oli alkuvuosinakin hyvin vilkasta. Järjestimme retkiä kreikkalaisiin konsertteihin ja ravintoloihin eri puolelle Suomea. Kreikkalaisen ruoan kokkauskurssit olivat myös jäsenistölle mieluisia. Erittäin suosittuja olivat myös tanssikurssit, joista on saanut alkunsa yhdistyksen oma tanssiryhmä, Retsines. Heidän esityksistään olemme saaneet vuosien mittaan nauttia useissa yhdistyksen juhlissa.

Mukavia hetkiä on siis vietetty yhdessä paljon, erityisen mukavia ja mieleenpainuvina ovat muistot keväisestä päivästä, joka vietettiin Kirjokiven kartanon kauniissa puitteissa. Parinkymmenen jäsenen porukka kokkasi taivaallisen hyvää kreikkalaista ruokaa. Kauniissa kevätillassa syötiin yhteisesti laitettua ruokaa retsinan ja ouzon nostattamassa iloisessa tunnelmassa.

Kirjokivessä jotenkin kulminoitui tällaisen yhdistyksen perustamisen tarkoitus: Kreikkatietouden lisääminen ja samanhenkisten, Kreikkaa rakastavien ihmisten yhdessä tekemisen ilo, sekä mukava ja rentouttava vapaa-ajan vietto.

Tuula Lattu