Oxi-juhla 25.10.2019

Oxi-juhlaa vietettiin Korialla Ravintola Marinassa perjantaina 25.10.2019. Iltaa oli viettämässä yli 20-päinen vierasjoukko.

Samalla vietettiin yhdistyksemme 30-vuotista taivalta. Illan aikana kuultiin tarinoita ja kertomuksia vuosien varrelta.

Noutopöytä oli katettu kreikkalaisilla herkuilla. Kreikkalaisen salaatin lisäksi tarjolla oli tietenkin tsatsikia. Lämpöisistä ruoista mainittakoon vaikkapa sitruunakana, gemista ja stifado. Jälkiruuaksi tarjolla oli appelsiini-jogurttikakkua ja hedelmiä hunajan ja kanelin kera.

Yhtenä ohjelmanumerona oli arpajaiset. Arpajaisten myynti ylitti kaikki odotukset, kiitos kaikille osallisille. Palkintoja oli ainakin saman verran kuin vieraitakin, pääpalkintona Kouvolan matkatoimiston lahjoittama 100 euron lahjakortti matkatoimiston palveluihin. Palkintopöydästä löytyi myös muun muassa käsitöitä ja valoa pimeyteen.

Kreikka-aiheinen tietokilpailu oli käynnissä koko illan ajan. 10 kysymystä, jokaiseen kysymykseen 3 vastausvaihtoehtoa ja kaikki kysymykset liittyivät Kreikkaan. Paras tietäjä sai 7 oikein.

Jos et ollut paikalla, voit testata itse, kuinka olisit tietokilpailussa pärjännyt:

1 Mikä on pinta-alaltaan Kreikan suurin saari? A: Rodos B: Kreeta C: Evia

2. Miten sanotaan kreikaksi kippis? A: Jamas B: Jassas C: Opa

3. Euroopan eteläisin kohta löytyy eräältä Kreikan saarelta, mutta miltä? A: Gavdos B: Karpathos C: Kreeta

4. Minkä niminen luonto- ja luostarialue sijaitsee Kalampákan kunnassa keskisessä Kreikassa? A: Asteroida B: Meteora C: Kalkydia

5. Ouzo on perinteinen kreikkalainen alkoholijuoma. Mikä saari on merkittävin Ouzon tuottaja? A: Rodos B: Lesvos C: Kreeta

6. Laulaja Leonard Cohen vietti 60- ja 70-luvulla paljon aikaa eräällä Kreikan saarella. Mikä oli tämä saari? A: Hydra B: Samos C: Korfu

7. Mikä on Kreikan pohjoisin saari? A: Limnos B: Samothraki C: Thassos

8. Kuka löysi Kreetalla sijaitsevan Knossoksen palatsin rauniot vuonna 1878?A: Arthur Evans B: Milos Kalokairinos C: Elefthérios Venizélos

9. Laskentatavasta riippuen Kreikassa on jopa 6000 saarta. Kuinka moni saarista on asuttu? A: 130 B: 230 C: 330

10. Victoria Hislop on kirjoittanut kirjan Saari, jossa kerrottiin Kreikan leprasiirtolasta. Millä saarella leprasiirtola sijaitsi? A: Spetses B: Spinalonga C: Symi

Oikeat vastaukset voit käydä tarkistamassa täältä

 

Vuosikokous 2019

Vuoden 2019 vuosikokous järjestettiin Kouvolassa Ravintola Angelassa 14.3.2019.

Kokouksessa muisteltiin mitä tapahtui vuonna 2018 ja saatiin pieniä maistiaisia vuoden 2019 toiminnasta sekä valittiin uusi hallitus.

Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Yrjö Määttänen ja varapuheenjohtajana Kaija Varima. Rahastonhoitajaksi valittiin Leena Lehtomäki. Antti Akkanen jatkaa varsinaisena jäsenenä.

Tuula Hopponen ja Outi Pekkanen-Westman valittiin hallitukseen uusina jäseninä. Tuula on varmasti tuttu kasvo aiemmilta vuosilta, hallituksessa on siis perustajajäsenvahvistus. Outi aloitti pestinsä hallituksen sihteerinä.

Hallitus 2019: Leena, Yrjö, Antti, Outi ja Kaija

 

Kesäretki Tampereelle 2019

Kesäinen teatteriretki Tampereelle lauantaina 13.7.2019

 

Yhdistyksen 30-vuotisjuhlavuotta vietetään kesäteatterin merkeissä. Lähdemme Tampereelle katsomaan Nuotin vierestä -näytelmää Pyynikin kesäteatteriin.

Ennen esitystä nautimme kreikkalaisesta ruoasta Tony´s Gyros -ravintolassa, Tampereen Lielahdessa.

 

Aikataulu

8.30 Yhteiskuljetus lähtee Kouvolan matkakeskukselta

Pysähdys matkalla Tampereelle

11.45 – 13.15 Lounas Tony´s Gyros

13.15 Siirtyminen Pyynikin kesäteatterille

14.00 Nuotin vierestä -näytelmä alkaa

16.30 Lähtö kohti Kouvolaa

Pysähdys matkalla

19.30 Saavumme Kouvolaan

 

Matkan hinta sisältää teatterilipun ja yhteiskuljetuksen. Yhdistys on saanut tukea Kymin 100-vuotissäätiöltä kesäretkeä varten.

Hinta yhdistyksen jäsenille 30 euroa, ei-jäsenille 45 euroa. Lounas on omakustanteinen

 

Lounaspaikkamme on pyytänyt että toimitamme ruokavalinnat heille tietoon jo etukäteen, että osaavat varautua oikeilla ruoka-aineilla ja kaikki saavat haluamansa annoksen.

Ruokalista ja ravintolan esittely löytyy täältä

Ravintola tarjoaa valikoiman pitaleipä (5,90,-) ja lautasannoksia (10,90,-). Täytevaihtoehtona possu tai kana, joko gyroksena tai souvlakina. Lisäksi löytyy vastaavat annokset kreikkalaisen jauhelihapihvin kera. Eikä tietenkään pidä unohtaa horiatikia (Kreikkalaista salaattia), toisena salaattivaihtoehtona Dakos-salaatti. Salaattien hinta 7,90,-. Isoon nälkään löytyy myös Mixgrill, joka sisältää lähes joka sorttia, hinta 14,90,-

Ruokavalintasi voit käydä kertomassa nettikyselyn kautta tai kertoa ilmoittautumisen yhteydessä. Muistathan kertoa mahdolliset ruoka-aineallergiat.

Paikkoja on reilusti, mutta rajoitetusti, ilmoittaudu pian!

Ilmoittautumiset viimeistään 6.6.2019

Kaija Varima,  mummo.varima@gmail.com, 040 086 7724 tai Yrjö Määttänen, yrjon.posti@gmail.com, 050 413 0820

Osallistumismaksu tulee maksaa yhdistyksen tilille FI64 3131 3001 2036 29, viitenumero 13071 viimeistään 7.6.2019

 

Lisätietoa Pyynikin kesäteatterista ja näytelmästä

 

 

Kokouskuulumisia 2018

Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistyksen vuosikokous pidettiin torstai-iltana 5.4. Ravintola Angelan tiloissa.

Illan aikana käsiteltiin vuosikokoukselle kuuluvat asiat.  Hyväksyttiin vuosikertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus tilivelvollisille.  Hyväksyttiin myös kuluvan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.  Yhdistyksen jäsenmaksuksi päätettiin entinen 15 e.

Yhdistyksen 29. toimintavuoden toimintaan on suunniteltu loppukesällä Pokrovan luostariretkeä Kirkkonummelle ja sen jälkeen Helsinkiin Uspenskin katedraalissa käyntiä.  Toki kreikkalaista ruokaa tulee syödä myös retken aikana.  Myös mielenkiintoisia konsertteja on tiedossa sekä perinteiset kesäinen illanvietto/terassitapaaminen ja loppuvuonna pikkujoulu tai Oxi-juhla.  Mahdollisesti myös ruokakurssi yritetään saada muutaman vuoden tauon jälkeen toteutumaan.

Kokouksessa valittiin myös hallitus, joka järjestäytyi vuosikokouksen jälkeen.  Puheenjohtajaksi valittiin yrjö Määttänen, varapuheenjohtajaksi Kaija Varima ja sihteeriksi Pirjo Hopponen.  Taloudenhoitajana toimii Mirja Lonka.  Muut hallituksen jäsenet ovat Antti Akkanen ja Leena Lehtomäki.

 

 

 

 

 

 

 

Kokouksen lomassa nautittiin pieniä kreikkalaisia herkkuja.

Kreikkalainen ilta 2017

.

Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistyksen marraskuista iltaa vietettiin iloisissa merkeissä.  varapuheenjohtaja Kaija Varima toivotti läsnäolijat tervetulleiksi Korialle Ravintola Marinnaan. Sinne oli kokoontunut maukkaan kreikkalaisen ruuan ympärille joukko yhdistyksen jäseniä. 

Illan aikana muisteltiin mukavia Kreikan matkoja Ari Variman valokuvien innoittamana.  Kuvista tunnistettiin monta tuttua paikkaa esimerkiksi Rodokselta.  Kreikkalainen salaatti, tsaziki, moussaka ja muut herkut toivat sateiseen marraskuiseen iltaan pienen hippusen kesän lämpöä, kun taustalla soi kreikkalainen musiikki.   Tavattiin tuttuja ja saatiin uusia tuttavuuksia sekä suunniteltiin yhdistyksen tulevaa toimintaa. 

Yhdistys on järjestänyt erilaisia retkiä vuosien aikana ja ruokakurssit ovat kuuluneet ohjelmistoon.  Matkojen lisäksi vaalimme kreikkalaista kulttuuria kotimaassamme, käymme konserteissa ja järjestämme erilaisia tilaisuuksia.  Tammikuussa onkin syytä tulla vuosikokoukseen esittämään toiveita tulevasta ja monen muun yhdistyksen tapaan aktiivia innostuneita jäseniä kaivataan mukaan toimintaan.

Suomen liput muistuttivat myös Suomen 100-vuotis juhlavuodesta illassamme.

 

Mirja Lonka

.

Kreikkalaista kukkaloistoa

Unikkoja niityllä LoutrakissaKreikassa kukkaloistoa riittää ympäri vuoden.

Keväällä Kreikka on vehreimmillään. Talvikausi on takanapäin ja luonto on herännyt uuteen kukoistukseen. Vuokot puhkeavat kukkaan jo alkuvuodesta ja kevään edetessä loppukesällä niin karunnäköiset pellot ja tienvarsiniityt ovat valtoimenaan kirkkaanpunaisia unikkoja ja muita kedon kukkia.

Kukkaloistoa Kreetalla Myös keskikesän helteissä sinnittelevät ja kukkivat sitkeimmät lajit. Vuoriston viileydessä mm. Malotira kukkii, kun ihmiset hikoilevat kuumimmassa kesähelteessä.

Syyssateet herättelevät monet kukkijat. Kukkaloisto ei ole niin runsas ja suurikukkainen kuin keväällä, mutta silloin kukkivat monet myrkkyliljat ja meillä niin keväiset krookukset.

Matkatessa kannattaa pitää silmät auki, mutta kädet kurissa; jätetään luonnon kauneus kukkasineen ja yrtteineen muittenkin ihailtavaksi, eikä poimita itse luonnon antimia. Vaikka olisikin kiva tuoda matkamuistoksi paikallinen kasvi, niin täytyy muistaa, että luonnonkasvien tuonti Suomeen on luvanvaraista. Samoin esimerkiksi niin komea Oleanteri on myös hyvin myrkyllinen, joten edes maljakkoon hotellihuoneen koristeeksi ei kannata poimia.

Kannattaakin siis suunnata torille tai maalaismarkkinoille, paikalliset ihmiset kun tuntevat kasvinsa parhaiten.

Tässä hiukan tietoa kahdesta välimerellisestä kukkivasta kasvista, joita saa Suomestakin hyvin varustetuista kukkakaupoista:

Ihmeköynnös (Bougainvillea)

Ihmeköynnöstä ja talo Poseidonos kadulla Posidoniassa SyroksellaIhmeköynnös on kukkiessaan erittäin kaunis köynnös. Sen kukkia suojaa kolme värikästä ylälehteä, itse kukat ovat melko vaatimattomat pienet valkoiset tai keltaiset. Ihmeköynnökset ovat köynnöskasveja jotka kiipeillevät suurina kasvustoina pitkin muureja ja parvekkeita lämpimissä maissa.

Risteyttämällä on saatu enemmän huonekasviksi sopivia lajikkeita jotka ovat lyhempi kasvuisia, ja enemmän pensasmaisia. Ihmeköynnöstä voi löytää Suomenkin kukkakaupoista.

Se viihtyy lämpimällä sekä aurinkoisella kasvupaikalla, helmi-marraskuussa lämpötilan tulisi olla verraten matala, noin 8-10 astetta eikä koskaan niin korkea että kasvi rupeasi kasvamaan. Kastella tulisi tasaisesti kevään ja kesän aikaan, vähentäen kastelua elo-syyskuussa.

Oleanteri (Nerium Oleander)

Oleanteri on kotoisin Välimeren maista ja siitä kasvaa puumainen pensas tai puu. Sitä voidaan kuitenkin viljellä muissakin maissa, jos kesä on tarpeeksi lämmin. Siinä tapauksessa oleanteri kasvaa vain ruukussa, ja se on laitettava viileähköön suojaan talveksi, koska se on erittäin herkkä jäätymiselle.

Kappeli ja oleanteri Pigadiassa Karpathoksella Oleanteri on kauttaaltaan myrkyllinen ja jo pienikin määrä elimistössä voi saada aikaan myrkytysoireita.

Oleanterilla on kyky kukkia koko kesän ajan, jos olosuhteet ovat suotuisat. Sen kukat voivat olla yksin- tai kaksinkertaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia tai punaisia, ja ne ovat kukassa koko ajan. Kasvatusohje on samanlainen kuin ihme-köynnöksellä, mutta kaipaa hiukan enemmän kastelua.

Ihaillaan kesän kukkaloistosta, niin Kreikassa kuin Suomessakin.

Mikko Piironen

Kreikkalaiset tiealttarit

Kuva tiealttari

Me kreikanystävät, jotka usein matkailemme Kreikassa, olemme usein ihmetelleet niitä pieniä tiealttareita. Kreikkalaiset käyttävät niistä nimitystä Μικρά Εικονοστάσια – pieni ikonialttari.

Nämä pienet ikonialttarit kertovat lohdullisella tavallaan karua kieltä inhimillisen elämän ja matkanteon arkipäivästä. Jos on oikein tarkkaavainen kulkija, voi havaita, että näitä tiealttareita löytyy useimmiten mutkista ja vuorenjyrkänteiltä. Niitä on juuri niillä paikoilla, joissa helpoimmin tapahtuu onnettomuuksia. EU-maiden korkeimmat liikenneonnettomuuksissa menehtyneiden tilastot löytyvät Kreikasta.

Pitää muistaa, että Kreikassa matkustetaan paljon, mutta ajotavat voisivat olla hieman tiukemmat ja tarkemmat. Pääsiäisen jälkeiset uutiset tieliikenneonnettomuuksista ja niissä menehtyneistä ovat yhtä masentavaa luettavaa kuin omat uutiset hukkuneista juhannuksen jälkeen Suomessa.

Minua, keikanystävää nämä Kreikkalaiset tiealttarit ainakin rauhoittavat. Ne toimivat oivana varoituksena ja muistutuksena siitä, että maassa on otettava maan tavat ja realiteetit huomioon. Samalla tiealttarit toimivat myös elämän liikennemerkkeinä, vaikka ne kertovatkin kuolemasta ja liikenteen vaaroista.

Καλό ταξιδι – Hyvää matkaa!

Airi Olenius

Kr_tiealttari

Kuva: Mikko Piironen

 

Vanhustenhoito Kreikassa

Suurin osa kreikkalaisista kuuluu johonkin sosiaaliturvaan. Maan suurimmat järjestöt ovat IKA (tavallisten palkansaajien) ja OGA (maanviljelijöiden), mutta muita on myös olemassa, niin kuin esim. TEBE (yrittäjät ja pienteollisuus) ja lakimiehillä, ELTAn (posti-laitoksen) sekä OTEn (puhelinlaitoksen) henkilökunnalla on myös omat sosiaalikassansa. Nämä maksavat vastaavasti työntekijöiden eläkkeen, jonka suuruus riippuu palkasta ja työvuosista. Lähimpiä faktatietoja saa nettisivulta www.ika.gr, missä on myös tarvittaessa englanninkielinen osa pensions. Lisäksi miltei jokaisessa kunnassa toimii KAPI- niminen organisaatio (Kentro Aniktis Prostasias Ilikiomenon – Vanhusten Avoin Turvakeskus), joka järjestää yhteisiä retkiä, vapaa-ajantoimintaa ja tarpeen vaatiessa myös kotihoitoa ja –apua ”kolmanteen” ikäluokkaan kuuluville kansalaisille. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa enemmän miten vanhusten huolenpito Kreikassa toimii käytännössä, sen minkä olen omin silmin nähnyt ja saanut seurata asuessani Kreikassa. Niin kuin jokaisessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa, vanhusten huolenpito on osa kreikkalaisten jokapäiväistä elämää. Kreikkalaisilla on perinteisesti erittäin vahvat perhesiteet ja iäkäs vanhempi on kreikkalaiselle elämän ilo, mutta monessa tapauksessa äärimmäinen uhrauskin.

Myrtoksen mummo

Myrtoksen mummo

Vielä noin kymmenen vuotta sitten, vanhuksen jäädessään yksin, hänellä oli tapana muuttaa lapsensa kotiin. Näin hän suoritti pikkuaskareita kotona, kävi ostoksilla, laittoi ruokaa ja hoiti lapsenlapsia. Lasten päiväkoteja ei suurimmassa määrin ollut olemassa ja vanhus oli se henkilö, joka jäi kotiin pyörittämään jokapäiväiset asiat, eritoten hoitamaan ja kasvattamaan jälkipolvea. Tämä oli ihan normaali käytäntötapa ja ilman tätä jaja:ta (mummoa) harva perhe olisi pystynyt tulemaan toimeen. Samalla vanhuksen pieni kansan- tai työeläke oli tervetullut lisä kulujen maksamisessa. ”Vastalahjaksi” vanhus tiesi että hänen elämänsä viimeiset vuodet olivat turvattuja kodin huostassa ja sinä päivänä jolloin hän itse ei enää pystyisi hoitamaan lapsenlapsia eikä itseään, oli oman lapsen tai miniän vuoro astua tilalle. Tämä oli toimiva, mutta luonnollisesti monta kertaa myös nuoremmalle sukupolvelle raskas tilanne, sillä mielipiteet eivät aina olleet samoja ja jokaisella osapuolella oli omat sanottavat.

Nykypäivän Kreikassa tilanne on hieman muuttunut. Vuonna 2004 Kreikassa oli paljon kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, minne nuori työssä käyvä äiti voi viedä lapsensa. Melkein kaikki kreikkalaiset naiset ovat tänä päivänä ansiotyössä, mikä antaa heille taloudellista itsenäisyyttä ja mahdollisuuden valita miten itse haluavat kasvattaa lapsensa. Luonnollinen seuraus on että vanhusta ei enää tarvita kodin ja lasten apuun. Nyt taas entisistä itäblokin maista tulleet naiset ovat tehneet tulonsa Kreikkaan ja siinä missä he ovat kotiapulaisina, he ovat myös vanhusten hoitajina.

Erittäin tavallista on nykyisin, että palkataan ukrainalainen tai georgialainen nainen asumaan vanhuksen kanssa. Vanhus saa asua omassa kodissaan, hän ei enää ”tunkeudu” nuoren avioparin elämään ja saman katon alle, mutta samalla hänestä pidetään hyvää huolta. Pientä palkkaa vastaan (n. 500 euroa/kk) hoitaja suorittaa kaikki kotityöt, kuten siivous, ostokset, pyykinpesu jne. ja tarvittaessa pesee ja vaihtaa vanhusta. Lisäksi hän saa vapaan asunnon ja ruuat, runsaasti lahjoja ja perheen luottamuksen. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä: ulkomaalaisella naisella on toimeentulonsa taattu, perheellä on hyvä omatunto koska vanhus on hyvissä käsissä ja vanhus itse saa 24 h vuorokaudessa toimivaa palvelua.

Tämä ratkaisu on todella pelastanut perherauhan monissa tapauksissa. Samalla syntyy usein, ei ainoastaan fyysinen, mutta monesti myös psyykkinen riippuvaisuus hoitajaa kohtaan. On monia tapauksia, missä tämän lähtiessä pois vanhus on kuollut hyvin lyhyen ajan jälkeen. Tietenkin on olemassa myös negatiivisia tapauksia, missä ulkomaalainen hoitaja on käyttänyt tilannetta hyväkseen, mutta siihen ei mennä tällä kertaa.

Vanhainkoteja (saatikka vieläpä hienoja seniori-koteja) ei juuri Kreikassa ole olemassa. Kreikkalaiset ovat hyvin nopeita vaistoamaan hyvän liikemahdollisuuden, mutta yksityiset seniorikodit eivät ole lyöneet läpi Kreikassa. Luulen että tämä johtuu kahdesta syystä:

  1. Tällaisten rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittaisiin paljon rahaa ja investointeja ja vaikka rahat löytyisivätkin, keskiverto kreikkalaisen eläke olisi liian pieni, eikä hänellä olisi varaa asua tällaisessa.
  2. Ehkä suurin syy on se seikka, että kreikkalaiset eivät mielellään antaisi vanhustensa asua jossakin seniorikodissa. Täällä kunnioitetaan vanhuksia omalla tavallaan, he ovat osa perhettä ja kolme sukupolvea viettää paljon aikaa yhdessä. Vanhus on viisas ja jakaa elämänfilosofiansa ja kokemuksensa nuoremmille, samalla kun se olisi tavallaan häpeä antaa vanhempansa asua vanhainkodissa, jos muitakin vaihtoehtoja on.

Yleensä vain aivan yksinäiset tai äärimmäisköyhät asuvat kunnallisissa vanhainkodeissa. Nämä muistuttavat enemmän laitoksia, eivätkä ole erityisen innostavia.

kar Olympos vuoriston tuomiset

Tämä oli muutamin sanoin tilanne Kreikassa tänä päivänä. Tilanne muuttuu varmasti vuosi vuodelta, parempaan tai huonompaan, sitä en osaa sanoa. Paljon puuttuu yhteiskunnan puolesta seniorien elämän turvaamisessa. Asiat ovat pikkaisen edistyneet vuosien mittaan, mutta suurimmalta osin vanhus saa turvautua lastensa hyvään tahtoon ja rakkauteen. Samaan, mitä hän itse nuorempana on heille osoittanut.

Camilla Nordblad-Athanassopoulou

Kalymnos – sientensukeltajien saari

Tunnetusti on ainakin kahdenlaisia matkailijoita; niitä jotka käyvät mahdollisimman monessa paikassa ja niitä jotka ovat uskollisia yhdelle. Jos jonakin vuonna Kalymnos jää minulta väliin, tunnen kuin pettäisin vanhan ystävän. Olen usein vieraillut Kalymnoksella, mutta aina olen keksinyt uutta tekemistä ja löytänyt mielenkiintoisia paikkoja joihin tutustua.

Aiemmin saaren asukkaat saivat merkittävän osan tuloistaan pesusienten sukeltamisesta. Siksi Kalymnosta kutsutaan myös pesusienisaareksi.

Kalymnos kuuluu Dodekanisian kahdentoista saaren ryhmään ja se sijaitsee Kosin luoteispuolella. Koko saarella on noin 18 000 asukasta. Pääkaupunki Pothia on vilkas satamakaupunki ja siellä asuu noin 2000 asukasta.

Eräällä matkallani tutustuin pesusienitehtaaseen. Tiedättehän pesusienen; vaaleankeltaisen, huokoisen ja suloisenpehmeän. Kreikassa sieniä’ sukelletaan etupäässä Kos-saaren lähellä olevan Kalymnoksen vesistä. Toinen paikka on Simin saari ja seuraavaksi lähin paikka Pohjois-Afrikassa Marokossa. Kreikan sienet ovat parhaita ja sen voi testata; kreikkalainen pesusieni ei vedettäessä repeile, kuten tekee marokkolaissieni. Testi kannattaa tehdä, sillä Kalymnoksellakin myydään myös marokkolaisia. Marokkolaisen sienen hinta on myös halvempi.

Sieniä tekevät ”sienimadot”. Sieni kehittyy siten että madot alkavat kerätä ympärilleen meren pohjassa olevia aineksia, jotka kiinnittyvät toisiinsa muodostaen lopulta tiuhan sienimöhkäleen. Kuluu parikin vuotta ennen kuin sieni on nyrkin kokoinen. 

Vedestä nostetut sienet ovat tummia

Vedestä nostetut sienet ovat tummia

Vedestä nostetut sienet ovat tummia. 

Sienet ovat kiinni pohjan kivissä ja ne ovat kovia ja tummia. Sienet irrotetaan puukolla nostetaan veneen perässä olevaan suureen verkkopussiin, jossa ne saavat liota muutamia päiviä. Liotusta jatketaan maissa ja sieni-tehtaalla niistä poistetaan loputkin roskat. Tässä vaiheessa sieni on tumma möhkäle.

Sienten vaalennus

Sienten vaalennus

Seuraavaksi sienet upotetaan tummaan nesteeseen, jolloin sienistä tulee vieläkin mustempia. Sitten ne upotetaan kirkkaaseen kemikaaliin, josta ne nostetaan vaalenneina. Sienet huuhdotaan ja ne saavat kuivua.

 

 

Kalymnoksen vesiltä sieniä alettiin sukeltaa 1800-luvun alussa. Ilman minkäänlaisia apuvälineitä sukeltaminen oli hyvin vaarallista. Pohjavirtaukset ja liian nopea ylöstulo eli sukeltajantautiin kuoleminen olivat alituisia vaaroja. Sieniä sukeltaa Kreikassa noin 2000 miestä. Kalymnoksella on myös sukeltajakoulu. Nykyisin sukeltajien puvut ovat moderneja ja kuolemantapaukset harvinaisia. Miten käy Kalymnoksen – kiireettömän Kreikkalaisen kalastajakylän, kun merten saaliit vaihtuvat matkailijoihin. Monilla Kreikan saarilla elämä on turismin myötä muuttunut mullistavasti.

Airi Olenius

 

Isää etsimässä

Rovaniemeläinen Janne Kallonen ojentaa tv-studion takahuoneessa Ateenassa vanhan mustavalkoisen valokuvan ja sen perään iloisenvärisen pahvikortin. Valokuvassa on Jannen kreikkalainen isä ja värikäs kortti on kreikkalaiselle ukille, Jannen omilta lapsilta Suomesta. Jannea jännittää, suuta kuivaa. Tunteita on vaikea kuvailla sanoin ja se on ymmärrettävää mieheltä, joka odottaa 39-vuotiaana tapaavansa isänsä ensimmäistä kertaa. Mutta mennään ajassa reilusti taaksepäin.

Isänpäiväkortit

Janne sai seitsemänvuotiaana kuulla, että hänellä on kreikkalainen isä. Jossain. Miehen mallia Jannella riitti kuitenkin huolehtivaisesta suomalaisesta ukista. Isättömyydessä oli ikävää lähinnä marraskuinen isänpäiväkortin teko. Jannen korteilla ei ollut saajaa. Hän toivoi ettei näin olisi. Halu saada lisää tietoja nosti päätä Jannen ollessa viidentoista. Tuumasta toimeen kesti vielä silti 24 vuotta. Nyt Jannella oli jo Suomessa vaimo ja kolme tytärtä.

– Lähdin konkreettisesti etsimään isää perheeni ja hyvän ystävämme painostuksesta. Ja siksi, että ajattelin isän alkavan olla jo sen ikäinen, että nyt voi olla korkea aika yrittää.

– Tiesin isästä nimen ja että hän on Suomessa käynyt merimies. Vasta aikuisena ymmärsin, että olin kaivannut isää elämäni tärkeisiin hetkiin. Hääpäivään ja lasten syntymään.

Netti-idea

Janne päätti löytää isän.

– Laitoin Facebookiin isän sukunimen ja saman sukunimen henkilö vastasi ja kehotti ottamaan yhteyttä kadonneita sukulaisia etsivään kreikkalaiseen Pame paketo- tv-ohjelmaan.

Mutta millä kielellä? Janne puhui vain suomea. Apuun tuli englantia puhuva rovaniemeläinen perhetuttu, joka vastasi koko kirjeenvaihdosta Kreikkaan tv-kanavan tartuttua Jannen tapaukseen.

– Etsintä kesti kaksi vuotta. Ehdimme jo luopua toivosta, kunnes saimme Pame paketosta sähköpostia, että onko passi voimassa, nyt olisi uutisia ja lentolippu tilattu.

Kykenemättä sen kummemmin vielä sisäistämään viestin merkitystä Janne paineli passitoimistoon ja osti kirjakaupasta auttavaa kommunikointia varten elektronisen kääntäjän. Sitten oli kirjoitettava tulkin välityksellä, tv-ohjelman pyynnöstä isänpäiväkortti tuntemattomalle isälle. Kortti oli määrä luovuttaa lähetyksessä ”pakettina” seinän takana odottavalle vastapuolelle. Matkatavaroihin Janne pakkasi myös valokuvia perheestään ja tyttärien kortin vihdoin löytyneelle ukille.

Joulupukin nuttu

Lokakuun kolmannella viikolla Rovaniemellä satelee kymmenessä pakkasasteessa lunta, kun Janne astuu lentokoneesta Ateenan 25 lämpöasteeseen. Hän on ollut Kreikassa vain nuorukaisena lomareissulla Kosilla. Hotellissa, ennen tulevaa Pame paketo-lähetystä Jannen on vaikea uskoa, että samaan aikaan seuraavana iltana hänellä olisi isä. Ei mikään pikkuasia.

Ohjelman nauhoituksen lähestyessä perhoset pyrkivät ulos vatsasta. Yleisön, saati kameroiden edessä esiintyminen ei ole Jannen juttuja. Tv-henkilökunta huomaa Rovaniemen pojan jännityksen ja vie huomion hetkeksi muualle. Panathinaikos-joukkuetta kannattava ohjaaja kyselee vieraalta, kuuluuko oikeaoppisella joulupukilla olla punaiset vai vihreät tamineet. Vihreät ne olla pitää, ohjaaja toteaa ja työntää esiintyjän ja tämän tulkin estradille. Jannella ajatus on kaikkea muuta kuin joulupukissa.

Surua ja iloa

Jo kohta ohjelman juontaja joutuu murskaamaan Jannen unelman. Hänen isänsä on kuollut kahdeksan vuotta sitten. Tyly uutinen on pudottaa Jannen penkiltä. Hän katsoo kyynelsilmin monitorille suurennettua, hämmästyttävästi itseään muistuttavaa isän valokuvaa. Matkan pahin vaihtoehto on toteutunut..

Ei sittenkään, juontaja ilahduttaa. Janne saa kuin saakin perheen! Seinän takana on odottamassa kaksi sisarpuolta isän kreikkalaisesta avioliitosta ja katsomossa istuu kaksi isän siskoa eli Jannen tätiä. Ilo palaa yllättyneen Jannen silmiin kun siskot kiirehtivät halaamaan veljeään – isän kloonia. Eivätkä yhtäläisyydet rajoitu ulkonäköön.

Laivamekaanikko isäki9n oli pitänyt käsillä tekemisestä kuten automekaanikko poikansa. Isäkin oli hyvä perheenpää. Niin kuin Janne omassa elämässään.

Neljässä päivässä perheeksi

Tunteiden ensimyräkän hiivuttua siskot ja tädit kaappaavat uuden sukulaisen studiolta matkaansa. Rohkea Janne päätyy neljäksi päiväksi ennen paluulentoa Pireukseen, nuoremman siskon kotiin. Käy ilmi, että vanhemmalla siskolla on kolme tytärtä, aivan kuin Jannella. Koko perhekunta on kreikkalaisittain sukurakasta. Siskonlapset, tädit, sedät ja serkut asuvat muutaman korttelin säteellä ja kaikki ovat kiinnostuneita suomalaisesta tulijasta. Varrasjuhlat järjestetään heti. Osapuolet opettelevat tuntemaan toisiaan muutamilla englannin sanoilla, googlettamalla mutta myös käsimerkein ja hyvin menee. Niin hyvin, että seuraava tapaaminen sovitaan kesäksi suvun juurille ja isän haudalle Kefaloniaan.

– Isän poismeno oli tietenkin surullista, mutta kaikille asioille ei vain voi mitään. Oli sentään mahtavaa saada pari siskoa ja tätiä elämääni, Rovaniemelle palannut Janne kuvailee ja laskee päiviä jälleennäkemiseen. Yllättäen tapaaminen järjestyykin jo ennen kesää, Rovaniemellä. Kiitos Jannen ystävien Kreikan siskot saavat lahjaksi lentoliput Suomen talveen. Ja siitä eteenpäin – kesään asti – Kreikan ikävän lievittämisestä huolehtivat Napapirin Kreikan ystävät Jannen kotikonnuilla.

Teksti: Sara Saure, ΚΑΣΚΑΣ-lehti